Ceana NU

14.03.2014 kirjoittajana Hilppa

Heipähei taas arvon blogiseni ja sen lukijat! Osa teistä saattaakin jo tietää tästä, sillä minähän en osaa pitää suutani kiinni.. Nimittäin, minä olen saanut hoitohevosen! Jep, ihan ihka oikean irlannincobin, rautiaankirjavan Ceanan. Tänään kävinkin siis tutustumassa tammuskaan, tosin suurin osa ajasta kului tallissa kiertelyyn ja eksymiseen... Ei siitä sen enempää.
Ceana asuu siis Funnelissa, jossa en ole käynyt aikaisemmin. Okei, kyllä me käytiin kaverin kanssa jonkin aikaa sitten tarhoja kattelemassa, mutta sitähän ei lasketa. Eipä niin.

Tänään oli siis ensimmäinen hoitopäivä, ja sen minä kulutin Ceanaa harjaillen ja rapsutellen. Pakko sanoa, aivan ihana neiti! Ja se väri, oi nams... Hoksasin siinä harjaillessani myös sen, että tammalla on aivan ihana sydämen muotoinen laikku siinä toisen takajalan tienoilla.
Koko ajan tuntui tosi kivalta touhuta Ceanan kanssa, joten varmasti tullaan toimeen hänen kanssa. Tamma oli kanssa tosi kiltti, eikä välittänyt vaikka välillä aika ronskistikin vetelin talvikarvaa pois. Ehkä sen ruokakipon näpräys oli niin kiinnostavaa, että Ceana ei välittänyt vaikka vähän sen kanssa sähläsinkin.

Kuvia otin aika paljonkin, kännykkälaadulla tietenkin, mutta en niitä kehtaa julkaista ennen kuin saan omistajalta varmistuksen. Sillä tämä neitinen on yksityinen heppa, joten kysyn seuraavalla kerralla varmuuden vuoksi luvan. Ja jos en saa kuvia blogin puolella julkaista, saatte nauttia piirretyistä kuvista. Toivottavasti teidän silmienne terveyden vuoksi saan edustavia kuvia julkaista.

//EDIT: Omistaja vastasi tässä tekstariin, saan siis julkaista edustavia kuvia Ceanasta. Jes! Kännykästä vaan onnistuin laturin hajottamaan, joten en niitä kuviani nyt heti voi julkaista. Ensi kerralla otan kyllä kameran mukaan.

20.03.2014 kouluvalmennus, VICY.

Ceana seisoi tyynen rauhallisesti paikallaan, kun nousit tamman selkään. Alkulämmittelyissä se käveli hieman tahmeasti, eikä tarpeeksi reipasta tahtia meinannut löytyä. Myös ravi tuntui alkuun olevan tuskaisen hidasta, mutta hetken tehokkaan ratsastuksen jälkeen alkoi hyvä ja reipaskin tahti löytyä. Volteilla tahtia sai aluksi ylläpitää, ettei se hiipunut.
Muutamien siirtymisten ja kierrosten jälkeen Ceana näytti heräävän ja vastasi apuihin kuuliaisesti. Kolmikaarisella kiemurauralla tamma kulki melko suoraan ja sait taivutella Ceanaa vähän enemmän. Kiemurat sujuivat kuitenkin muuten reippaassa tahdissa. Laukannostot tulivat yllättävän napakasti ja reippaasti alkutuntiin verrattuna ja tamman laukka oli reippaan oloista.
Kiemurauralla Ceana rikkoi laukan pariin kertaan, mutta sait sen nopeasti takaisin laukkaan. Siirtymisissä pitkällä sivulla Ceana oli tarkka ja siirtyi käynnistä takaisin reippaaseen raviin.

15.09.2014 kirjoittajana Kathryn (Sussu)

Hieman jännittyneesti talutin jykevän tinkeritamman Funnelin pihatietä pitkin vasta lanatulle kentälle. Olin muutaman kertaa käynyt jo harjailemassa Ceanaa, mutta tänään sitten vihdoin kapuaisin tamman selkäänkin. Kuulin Sussun kävelyaskeleet selkäni takaata, mutta oikeastaan olin vain iloinen että joku tulee vahtimaan minua. Luotan kyllä että pärjään Ceanalle, mutta on se kuitenkin vieras hevonen. Saavumme kentälle ja Sussu sulkee portin perästäni. Pysäytän Ceanan keskelle kenttää ja odotan että Sussu saapuu pitämään vastaan.
- Jännittääkö? tämä kysyy minulta virnistäen.
- Ei oikeastaan, sanon vielä hieman ontuvalla suomenkielelläni. Ymmärrän suomea kyllä todella hyvin, mutta oma puhuminen on vielä hieman tönkköä. Säädän jalustimet sopiviksi ja kiristän satulavyön. Nostan vasemman jalkani jalustimeen ja ponnistaudun selkään. Ceana seisoo kiltisti aloillaan siihen saakka että saan jalustimet jalkoihini ja ohjat käsiini. Kehotan Ceanan sitten kävelemään uraa pitkin. Sussu jää seisomaan kentän laidalle.

Hetken kuluttua kokoan ohjat käsiini ja alan taivutella Ceanaa suurilla ympyröillä. Ratsastan tamman käyntiä reippaammaksi ja pyrin siihen että jytky myötäisi niskastaan. Hetki hetkeltä Ceana alkaa olla kivempi ratsastaa ja tuntuu todellakin siltä että tämän tamman kanssa tulemme toimeen.

24.12.2015 kirjoittajana Heidi

Kuka älykääpiö oli keksinyt, että aattoaamun maasto lähtisi jo kahdeksalta pihasta? Tiesin, että sain syyttää vain itseäni, mutta silti juodessani aamukahvia viiden jälkeen, yritin parhaani mukaan etsiä ulkopuolisia syntipukkeja.
Kävelin unisena talliin antamaan hevosille aamuruoat, nekin olivat selvästi hieman hämillään liian aikaisesta ruokapalvelusta, sillä kukaan ei ruvennut vaatimaan ruokiaan, vaan tuijottivat minua vain hämmästyneen näköisinä. Onneksi olin sentään panostanut tallipihan valaistukseen, että heinien vieminen ulos ennen hevosten ulosvientiä sujui melko helposti. Naapurini oli käynyt illalla vielä auraamassa tiet puhtaiksi eilisen lumimyrskyn jäljiltä, että maastoon tulevat ulkopuoliset ihmiset eivät jäisi jumiin tallin pihalle.

Tallitöiden jälkeen otin rautiaankirjavan muhkutamman pesukarsinaan, se nuokkui silmät ummessa nojaillen päätään riimun varassa kiinnitysketjuihin ja mietin heräisiköhän se kahdeksaan mennessä. Harjasin Ceanan huolellisesti läpi, selvitin sen massiiviset jouhet perinpohjaisesti ja kiinnitin sen päähän tonttulakin, jonka olin hakenut kaupasta viime viikolla. Edelleen tamma seisoi silmät ummessa, vasen takajalka lepoasennossa paikoillaan, eikä herännyt edes siihen, kun vahingossa tiputin sen lännensatulan koittaessani kurottaa sitä kirjavan selkään.

Maastoon lähdettiin jonossa, kun kaikille oli selitetty säännöt eri tilanteisiin. Aurinko nousi varovasti horisontissa ja loi jotain taianomaista aamun tunnelmaan. Mietin mielessäni olinko mennyt hieman mauttomuuden puolelle istuessani Ceanan selässä tonttupuku toppavaatteideni päällä ja tamman harjaan kiinnitettyjen kulkusten kilahdellessa jokaisella askeleella. Toisaalta, joulu oli vain kerran vuodessa ja ainakin kaikki kuulivat meidät jo kaukaa.
Aloitimme pitkillä alkukäynneillä ja vasta kun pääsimme metsäpolulta hieman leveämpään osuuteen, nostimme ravin ja kuuntelimme pakkasen narinaa hevosten kavioiden rytmissä. Hidastimme hetken päästä takaisin käyntiin hetkeksi ja huikkasin kaikille, että kohta alkoi laukkapätkä. Ceana tuntui heräävän kunnolla vasta, kun se näki suoran aukenevan edessään. Tamma kasvoi korkeutta jonkin verran, kun se hakeutui kunnolla muotoon ja annoin sille laukkapohkeet. Lähitienoo kuuli varmasti kirjavan laukka-askeleet, kun sen jättikaviot työnsivät voimalla meitä eteenpäin. Varmistin silti jatkuvasti, että takanatulevilla oli kaikki kunnossa ja kerroin ajoissa ennen suoran loppua, että kohta hidastetaan.

Loppumaasto sujui onneks rauhallisissa merkeissä, vaikka laukkapätkät jäivätkin siihen yhteen, kun toisen pätkän kohdalla vastaan tuli traktori, joka onneksi pääsi väistämään meitä pellolle. Emme silti ottaneet riskiä, että joku hevosista olisi pelännyt ajoneuvoa liikaa ja lähtenyt käsistä, joten loppulenkki mentiin vain ravia ja käyntiä.
Talliin päästyämme saimme käsiimme lämpimät glögilasit ja pipareita, sekä joulutorttuja, joita naapurimme oli valmistanut ollessamme maastossa.

07.02.2016 kirjoittajana Heidi

Tänään käytiin Ceanan kanssa ihan kahdestaan melkein kahden tunnin maastossa ihanan lumisessa maisemassa. Aurinko paistoi koko lenkin ajan, Ceana nautti selvästi retkestä ja itsekin olin haltioissani miten kauniiksi metsä muuttuu talvella. Menimme suurimmaksi osaksi käyntiä, mutta muutamilla pätkillä oli niin hyvä pohja, että otimme laukkaa ja ravia. Lännensatulassa oli todella mukava istua ja Ceanan askeleet olivat todella pehmeät.
Maaston jälkeen minulla oli hyvin seesteinen olo ja harjasin tamman todella hyvin ajan kanssa. Harjaustuokion lopuksi Ceana nuokkui karsinassaan viittä vaille kaatumassa makuulleen. Annoin sille virkistykseksi porkkanan taskustani ja sain sen hereille. Tamma hamusi toista makupalaa, mutta valitettavasti se oli viimeinen laatuaan ja kirjava joutui tyytymään pelkkiin rapsutuksiin.