Prometheus

☆ 01.05.2014

Zeus pyöri karsinassaan ympyrää ja sai kaikki pahnat lentämään reunoille. Talliin oli tuotu vieras ori ja nyt pienen ponipojan pää oli ihan sekaisin, se halusi vain tutustua uuteen tulokkaaseen ja ehkä näyttää sille, että mistä kana pissii - tai tässä tapauksessa poni.
Kävin varustehuoneessa hakemassa omat ratsastustavarani, sekä Zeuksen estekamat. Samalla nappasin harjakassin olkapäälleni ja matkustin tavaravuoren kanssa orin karsinalle. Sidoin ruunivoikon kiinni kaltereihin ja se tyytyi kuikuilemaan epäilevästi boksinsa suojista, jos vaikka näkisi vilauksen tästä vieraasta hevosesta.

Harjattuani hyvin levottoman ponin ja suoritettuani ennätyksen kuntoonlaitossa painoin kypärän päähäni ja talutin Zeuksen tallista pihalle. Nousin sen selkään suoraan tallin ovilla, koska sieltä sitä oli huomattavasti mukavampi kontrolloida, kuin maastakäsin.
Ratsastimme pienen maastolenkin alkukäynneiksi, joiden jälkeen suuntasimme kentälle, jossa oli pystyssä pieni esterata.
Olin kyhännyt sinne muutaman 80cm pystyn, yhden metrin okserin ja trippelin, minkä takapuomi oli 90cm. Toiselle pitkistä sivuista olin kyhännyt innarit, jos vaikka dynamiittipötkö olisi tänään sellaisella tuulella, että se keskittyisi tarpeeksi kauan.

Ravasin reippaasti eteen ja pistin Zeuksen työskentelemään takajaloillaan ihan alusta saakka. Selkään oikein tunsi, miten sen takapään lihakset työnsivät meitä eteenpäin ja pieni ponini tuntui voimapesältä.
Laukassa tein ensin eteen, ylös tehtäviä, koska ori meinasi kaatua ihan liian pieneen pakettiin ja tarjosi väkisin muotoa, jota nyt kuitenkaan en ihan estetunnilta hakenut. Hetken päästä se alkoi olla aktiivisempi ja tarkkaavaisempi, joten pyysin siltä vielä koottua laukkaa, jonka jälkeen ohjasin meidät innareille.

Zeus oli alkutunnista niin käsillä, että tulimme jopa pariin otteeseen innarit ihan onnistuneesti, mutta siirryttyämme suurempiin esteisiin ratti alkoi vähitellen katoamaan käsistäni.
Tein paljon puolipidätteitä ja voltteja, pyysin sitä kuulolle aina esteiden välissä ja ratsastin mielummin ohi, kuin yli, jos selkään yhtään tuntui epävarmalta.

Lopputunnista poni oli ihan hikivaahdon peitossa, se pärski onnellisena ja venytti askeleitaan todella pitkälle. Taputin sitä kaulalle ja suuntasimme loppukäynneille taas maastoon. Nyt se oli niin väsynyt, että pysyi pitkilläkin ohjilla ihan rennossa käynnissä koko lenkin ajan.

☆ 15.06.2014

Kiristin kypäräni leukahihnan sopivalle kireydelle, keräsin ohjat vasempaan käteeni ja ponnistin Zeuksen mustaan koulusatulaan istumaan. Painoin oikealla jalallani satulan takaisin keskelle ja kumarruin kiristämään satulavyön. Voikko ori seisoi paikoillaan ja katseli minua silmäkulmastaan, se mietti mitä tänään olisi ohjelmassa.
Ponin astellessa pitkin, rennoin askelin kohti kentän portteja, kevensin pariin otteeseen varmistaakseni jalustimien oikean pituuden ja satulan kohdan. Pysäytin orin kentän keskelle ja kiristin vyötä vielä yhdellä reiällä, ihan varmuuden vuoksi.

Alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat tuntumalle ja tunsin, kuinka Zeus ryhdistäytyi ja alkoi työskentelemään heti enemmän takajaloillaan, sekä kohosi muotoon etupäästään. Siirsin istuntaani hivenen taaksepäin, painoin pohkeeni kevyesti ruunivoikon kylkiin ja naksautin kieltäni, jolloin poni siirtyi suoraan aktiiviseen raviin. Ohjasin sen voltille, pidin ulkojalan kiinni ja sisäpohkeen lähellä, mutta hieman kevyempänä, taivutin sisäkädellä ja annoin tukea ulko-ohjalla, jolloin ori taipui tasaisesti ja pysyi tasapainoisena liikkeen aikana. Suoralla uralla hölläsin hieman sisäohjasta ja tasoitin pohkeiden paineet samaksi. Kulmissa pidin huolen, ettei Zeus oikonut ja että se taipui uran mukaisesti aina hieman sisälle, menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin.
Pyysin siltä muutamia lisäyksiä askeleen sisällä, sekä pidätin sitä toisinaan hieman lyhyempään askeleeseen. Poni työskenteli tasaisella tuntumalla ja kuunteli minua hyvin, taputin sitä aina välillä kaulalle ja kehuin ääneen.

Laukassa pyysin siltä vielä korkeampaa muotoa, jotta liike suuntasi ylös ja eteen. Takajalat pysyivät hyvin rungon alla ja laukassa oli helppo pyytää eri liikkeitä ja temponvaihteluita. Zeuksella oli todella helposti työstettävä laukka ja sitä oli aina ilo ratsastaa pienilläkin avuilla.
Siirryimme hetkeksi vielä raviin, teimme väistöjä kumpaankin suuntaan, vaihdellen aina tehtävää ja väistöjen pituutta. Orin mielenkiinto pysyi koko tunnin ajan tehtävissä, eikä se loppuravien aikana tehnyt muuta, kuin pärskinyt ja venyttänyt kaulansa pitkälle alas.

Tallissa vein ruunivoikon suoraan pesupaikalle, jossa riisuin siltä mustat pintelit jaloista, sekä satulan ja suitset. Zeus sai lämpimän kylvyn, jonka jälkeen vielä kylmäsin sen jalat ja annoin sille muutaman porkkanan kiitokseksi. Kello oli jo sen verran, että hevoset haettaisiin pian muutenkin sisälle, joten jätin sen karsinaansa odottelemaan iltaruokiaan. Pesin varusteet vielä huolellisesti pois ennen kotiin lähtöä.

☆ 13.09.2014

Zeus seisoi käytävällä silmät suljettuina ja takajalka ylhäällä. Sen alahuuli roikkui ainakin kolme senttiä turvasta ja poni vaikutti muutenkin erittäin pirteältä, sekä valmiilta työntekoon. Harjasin sen keltaista karvapeitettä pitkin, rauhallisin liikkein ja kuuntelin talliradion soimista. Kaikki tuntui ihan täydelliseltä, sillä ulkona paistoi syysaurinko ja lehdet olivat alkaneet kellastua pikkuhiljaa syksyä kohden.
Laitoin harjan takaisin boksiinsa ja suljin sen. Noukin neljä mustaa pinteliä ja patjaa maasta ja käärin ne ponin mustiin jalkohin huolellisesti. Tässä vaiheessa pikku ponin moottori alkoi käynnistyä ja sen asento ryhdistäytyi huomattavasti. Laskin mustan satulahuovan Zeuksen selkään ja rapsutin sitä vähän säästä, voikko katsoi minua hieman epäilevästi, mutta piti yhä kaikki neljä jalkaa maassa. Nostettuani koulusatulan sen selkään, kävi etunen kuopaisemassa ilmaa, mutta se ei koskenut maahan missään vaiheessa. Kiristin satulavyön ja kiitin oria, sillä se oli kuitenkin ollut tosi nätisti koko ajan.

Suitsimisen jälkeen talutin hieman jo talvikarvaansa kasvattaneen ratsuponin tallista ulos, kiristin satulavyön ja laskin jalustimet alas. Sen selkään hyppääminen kävi helposti, olihan se niin matalalla ja osasi seistä tässä vaiheessa vielä ihan nätisti.

Kentälle päästyämme olin jo saanut vähän ärähtää ponille, sillä jouduimme menemään tammatarhan läheltä ja Zeus oli kesän jäljiltä vielä aika polleaa poikaa. Sen mielestä kaikki mäen tammat kuuluivat sen laumaan ja jos ei ääntä pidetty, niin ne saattaisivat jopa syödä rauhassa ruokaansa. Nyt osa hevosista ravasi häntä ylhäällä, katsellen meitä kiinnostuneena.
Alkukäyntien jälkeen nostin ravin ja pyysin ponia heti kunnolla eteen. Se venytti selkäänsä pitkillä askelilla ja ravasi hyvin takaosallaan. Zeus kuunteli tänään ihmeen hyvin ja sain ihan rauhassa pyytää siltä taivutuksia ja pohkeenväistöjä, ilman minkäänlaisia vastaväitteitä. Laukassa Zeus koitti vähän innostua, taisi sieltä pari ilopukkiakin lentää, mutta muutaman kierroksen jälkeen se alkoi taas pyöristyä ja kulkea oikeinpäin. Poni toimi ihan täydellisesti melkein ajatuksen voimalla, enkä sitten ratsastanut sitä puolta tuntia kauempaa.

Kävimme tekemässä lyhyen maastolenkin loppukäynteinä ja sain todella hämmästellä tätä kuuliaista, rauhassa kävelevää ruunivoikkoa oriani, sillä se ei kertaakaan yrittänyt saada mitään hepuleita. Tallipihassa se taas kertoi saapuneensa kotiin, jonka jälkeen hyppäsin alas selästä, löysäsin vyön ja nostin jalustimet ylös.

Zeus seisoi nuokkuen kylmäpatjat jaloissaan, sen selässä oli tummansininen fullneck fleeceloimi ja häntä oli sidottu solmulle, ettei se ollut mennyt kylmäyssuojien väliin. Poni näytti niin rauhalliselta, että saatoin mennä kylmäyksen ajaksi putsaamaan sen varusteita. Satulan ja suitsien lisäksi harjasin pintelit puhtaiksi, koska kuivalla kelillä ne olivat pysyneet melko puhtaina. Käärin ne huolellisesti ja tiukasti, jonka jälkeen suljin ne pakettiin, missä säilytin niitä aina.
20 minuutin jälkeen kävin ottamassa suojat pois siltä jaloista. Loimi oli imenyt kaiken hien, mitä nyt hyvin treenattu kouluponi oli hikistynyt lyhyestä tuuppaustuokiosta.

Vein ruunivoikon takaisin tarhaansa syömään loppuja heinänkorsia maasta, ne saisivat seuraavat ruoat jo tunnin päästä, joten en nähnyt tarpeelliseksi heittää sille mitään välipaloja tarhaan siksi ajaksi. Karsinan ruokintakippoon kaadoin sen iltamössöt, joiden kimppuun Zeus varmaan illalla syöksyisi korvat hörössä, ajatellen, että tämä oli minun ruokani, eikä sitä saa kukaan muu.

☆ 22.03.2015

Pikkuponi oli saanut olla pari viikkoa vapaalla, sillä olin sairastanut erityisen sitkeän flunssan, jonka vuoksi tuskin olin päässyt vuoteesta ylös, saatika sitten liikuttamaan Zeusta. Jo tallille ajaessani näin pienen kullanruskean ponin riekkuvan tarhassaan siihen malliin, että sai olla kiitollinen kunnon sähköaidoista, tai se olisi juossut pitkin moottoriteitä energiapuuskassaan.
Pysäköin auton parkkipaikalle ja kävelin suoraan talliin järjestämään meille mahdollisimman ripeän kuntoonlaitoin. Levitettyäni tavaramme ympäri käytävää kävin ketjunarun kanssa hakemassa Zeuksen tarhasta, se yritti ainakin viidesti lähteä omille teilleen ja tiesin, että tähän auttaisi vain irtojuoksutus maneesissa, jolloin poni saisi purkaa raivoenergiansa melko turvallisesti satuttamatta ihmisiä tai itseään.

Sain varustettua kärsimättömän eläimen melko tuskattomasti olosuhteisiin nähden ja laitoin sille extrasuojituksen jalkoihin, jos ne vaikka vähän auttaisivat pitämään ponin jalat ehjänä. Kypärä vain päähän ja sitten maneesille, toivoin, ettei siellä olisi muita tähän aikaan päivästä.
Maneesi oli onneksi tyhjä ja talutin tarkoituksella Zeusta pari kierrosta, vaikka näin, että se vain keräsi lisää energiaa sisälleen. Lopulta pysäytin sen keskihalkaisijalle ja odotin, että se rentoutuisi sekunniksi, jolloin päästin sen irti ja peräännyin pari askelta.
Ruunivoikko lähti, kuin aseesta ammuttuna, sen paremmin en olisi lähtöä voinut kuvailla. Se inisi, hirnui ja kiljui samalla, kun juoksi neliä ympäri maneesia heitellen etu- ja takapäätään mitä ihmeellisimmissä taidekuvioissa ylös ja sivuille. Siitä olisi saanut mielettömän hauskoja tilannekuvia, jos olisin älynnyt ottaa kameran mukaani. Sain tällä kertaa tyytyä vain seuraamaan sitä omilla silmilläni ja nauramaan ponin aivoituksille, kun se salamannopeasti väisti pientä sutimisjälkeä maneesin pohjassa, minkä se oli itse edellisellä kierroksella saanut aikaan.

Onneksi pahimmat energiat kuluivat pois melko nopeasti ja sain pyydystettyä rassukan ja oikeasti ryhtyä ratsastamaan sillä. Pidin huolta siitä, että annoin sille jatkuvasti uutta pohdittavaa, ettei se kyllästyisi ja keksisi mitään lisäriekkumista. Puolen tunnin ratsastuksen jälkeen ruunivoikko oli hikivaahdon peitossa ja tuntui jopa rennolta, joten lopetin ratsastuksen siihen ja kävelimme pitkät loppukäynnit maneesissa.

Tallissa pesin ponin päästä kavioihin ja levitin selvitysainetta sen jouhiin ja sukkiin. Puunasin Zeusta varmaan tunnin verran ratsastuksen jälkeen, kunnes päästin sen takaisin tarhailemaan, missä se suuntasi suoraan heinäkasalle. Selvästi tietysti rauhallisempana, kuin aiemmin päivällä.

☆ 21.06.2014 kouluvalmennus, valmentajana Minni

Kullankeltainen poniori seisoi maneesin keskellä saapuessani sinne. Heidi oli juuri aloittamassa Zeuksen verryttelyä ja kysyi minulta tekeekö hän vapaan verryttelyn.
Huikkasin Heidille että verryttelee vapaasti ja jäin seuraamaan ratsukon verryttelyä. Kun Heidi oli verrytellyt Zeuksen, pyysin häntä siirtämään orin raviin ja kokoamaan ravia aina pitkillä sivuilla. Aluksi ravin lisäys sujui hyvin ja Zeus teki hyvääkin pätkää, mutta pian ponin mielenkiinto alkoi loppumaan ja poni ei viitsinyt enää viedä liikettä loppuun. Pyysin Heidiä ratsastamaan pitkän sivun alun ravin lisäystä ja toisen puolen pohkeenväistöä.
Nyt tehtävä alkoi sujumaan paremmin ja välillä Heidi sai vaihdella poheenväistössä käyntiä ja ravia. Ravista Heidi sai siirtää Zeuksen laukkaan ja vaihtaa suuntaa. Laukassa ratsukko sai tehdä myös lisäystä. Loppuun omatoimiset verryttelyt.

☆ 31.07.2014 kouluvalmennus, valmentajana Hanskuh

Ratsukko käveli uralla rauhallisesti, Heidi piti kumminkin pientä ohjastuntumaa yllä. Korjasin viiden tötterön asentoa vielä vähän, kunnes lopulta olin tyytyväinen tulokseen. Pyysin Heidiä ottamaan ravia, ja tulemaan tötteröt kevyessä ravissa. Zeusin ja Heidin tultua tötteröt kahteen kertaan, sai Heidi nousta kevyeeseen istuntaa. "Saman tuntuman sekä vauhdin on säilyttävä koko ajan. Jos se lähtee viipottamaan, jarruta käyntiin. Kun tuntuu sopivalta, voit jatkaa ravissa" Ohjeistin ja jäin seisomaan sopivaan kohtaan. Ratsukon tultua tehtävän muutamaan kertaan, se sai jatkaa uraa pitkin. Asettelin tötteröt melko keskelle kymmen metriseksi voltiksi.
"Aloitat ravaamalla loivaa kiemurauraa. Sitten teet tötsien ulkopuolelle voltin, ja jatkat uraa harjoituslaukassa". Heidi lopetti keventämisen ja käänsi Zeuksen loivalle uralle. Se ravasi reippaasti eteenpäin. Poni onnistui kaatamaan kaksi tötteröä, mutta laukka sujui hyvin. "Okei. Voit tulla saman uudestaan. Jos voltti pienenee, käytä sisäpohjetta ja ulko-ohjaa!". Nostin tötteröt ja ratsukko tuli saman tehtävän uudestaan. Tällä kertaa ori onnistui suorittamaan tehtävän.
Pidimme välikäynnit. Käyntien jälkeen siirryimme keskiympyrälle tekemään peruutuksia. Ratsukon tehtyä muutamat ympyrät, pyysin tekemään puolikkaan ympyrän, jonka keskelle pysähdys, peruutus ja liikkeelle ravissa. Alkuun Zeus oli hieman kankea, mutta vetryi lopulta myös suoriin laukkalähtöihin. Teimme seuraavaksi uralla avotaivutusta. Lopuksi vielä muutama ympyrä.

☆ 22.12.2014, kouluvalmennus HäRan tiloissa

Huumorisävyinen pyyntö kehitellä valmennuksessa tarpeeksi tekemistä adhd-ponille sai totisia piirteitä tositilanteessa, kun heti ensimmäisistä sekunneista lähtien pikkuoria tuntui kiinnostavan enemmän muut hevoset kuin alkava valmennus. Kun muut kiersivät maneesia pitkillä ohjilla selittäen ongelmakohtiaan Iivarille, sai Heidi pyöritellä Zeusta kaikenmaailman kiemuroilla puolipitkällä ohjalla, taivutella ja väistättää. Siinä vaiheessa kun muut alkoivat vasta lämpenemään ja kasailemaan ratsujaan, oli Zeus jo täydessä terässä ratsastajan puuhailtua sen kanssa jo varmasti yli puolikkaan valmennuksen verran. Siksi poniratsukko saikin aloittaa ensimmäisenä harjoituttamaan lisäyksiä ja yhteistyötään etuosakäännösten kanssa.

Vauhtia ei ori kaivannut yhtään lisää ja ravissa lisäykset olivat upeita, niistä ei löytynyt moitittavaa vaikka pilkkuaviilaava Iivari olisikin kovasti jotakin huomautettavaa tahtonut löytää. Laukasta mies löysi sentäs jotain nipotuksenaihetta, kun askeliin jäi siinä pidentämisen varaa ja Zeus olisi voinut kantaa itseään vieläkin enemmän: poni olisi tahtonut vain kaahottaa ja nostaa vain nopeutta eikä laukan yleismääräistä kokoa. Käynnissä oli hieman samaa ongelmaa, Zeus nosti nopeutta mutta askel ei pidentynyt juuri lainkaan, ennemmin jopa hieman lyheni poniherran alkaessa käydä kierroksilla ja tikatessa vikkelillä koivillaan kuin paraskin singeri.

Loppupriiffissä ratsukolle ei ollut vaikea löytää viilauksenkohdetta, josta myöskin Heidi olisi ollut samaa mieltä. "Eteenpäinpyrkimys on ok, mutta Zeuksen pitäisi jaksaa malttaa odottaa mitä sinä pyydät eikä aina tarjota kaikkeen ratkaisuksi lisää nopeutta. Ravissa sillä on luonnostaan todella upeat ja laajat liikkeet, yritä saada ne esiin myös muissa askellajeissa. Kehu aina kovasti kun Zeus malttaa! Hieno ja kapasiteetikas poni se on, kunhan kaasu ei olisi aina niin herkässä."