Bilenette Vegas

20.04.2014 aamuratsastus

Bean karva kiilteli aamuauringon säteiden alla sen seistessä käytävällä kiinni. Ovista tulviva valo sai energian virtaamaan, mutta myös näytti sen pölypilven, mikä tamman karvapeitteestä irtosi harjauksen myötä. Laitoin harjat syrjään ja otin syliini kaksi pinteliä ja niiden patjat, siirryin oikean etujalan luokse ja asettelin pintelipatjan jalkaan oikeaan kohtaan niin, ettei Bean jalkakarvat jääneet pantteeseen sen alle. Aloitin pintelöinnin jalan keskiosasta ja kieritin sitä myötäpäivään ensin alaspäin vuohisen päälle ja siitä takaisin ylös ja säären yläosaan. Lopuksi toin pintelin pään takaisin keskelle jalkaa ja kiinnitin tarran. Toistin saman oikeaan takajalkaan, jonka jälkeen siirryin vasemmalle puolelle, jossa käärin pintelit vastapäivään niin, että tarrojen kiinnitys oli aina taaksepäin.
Pintelöinnin jälkeen otin karvaputsit käsiini ja laitoin ne huolellisesti tamman etujalkoihin, pitäen huolen siitä, että ne tulivat oikealle kireydelle, eivätkä hankaisi vuohiskuoppia auki liikkumisen aikana.

Taputin Beaa kaulalle ja jäin hetkeksi rapsuttamaan sitä harjan juuresta, tamma sulki silmänsä ja hengähti syvään nauttien selkeästi huomionosoituksesta. Jatkoin kuntoonlaittamista ottamalla satulan päältä satulahuovan, sekä karvaromaanin, jotka asetin oikealle kohdalle raudikon selkään. Seuraavaksi vuorossa oli satula, joka istui paikalleen täydellisesti, kiinnitin huovan ja romaanin tarrat satulaan ja laitoin vyön löysästi kiinni.
Tässä välissä varustin itseni kypärällä ensin letitettyäni hiukseni pois tieltä ja otin takkini pois, sillä ratsastaessa en tarvitsisi sitä kuitenkaan. Otin raipan varmuudeksi mukaan, koska Beasta ei aina tiennyt olisiko se sillä tuulella, ettei sitä huvittanut mennä eteenpäin ollenkaan.

Otin suitset käteeni ja riisuin rautiaalta riimun pois päästä. Se melkein sukelsi suitsien sisään, hyvä kun ehdin kuolaimet järjestämään oikein päin ennen, kun ne olivat jo uponneet tamman suun sisälle. Naurahdin vähän ja sidoin remmit kiinni rauhassa. Bea maisteli kuolaimia ja seurasi ulkona olevia hevosia korvat hörössä. Talutin tamman tallista ulos auringonsäteiden alle, pysäytin sen penkin luokse ja nousin selkään. Suuntasimme ensin lyhyelle maastolenkille alkukäyntejä tekemään, eikä Bealla ainakaan ollut asiaan vastaväitteitä. Se käveli innoissaan eteenpäin katsellen maisemia rauhassa, enkä voinut, kuin hymyillä, kun se käveli suoraan eteenpäin pään kääntyillessä puolelta toiselle.
Alkukäyntien jälkeen menimme kentälle ja kannustin tamman aktiiviseen raviin. Taivuttelin sitä paljon, teimme väistöjä ja siirtymisiä. Bea lämpeni todella tehokkaasti ja pystyin melko nopeasti siirtymään kunnon työntekoon.

Ratsastuksen jälkeen hikinen tamma sai käydä vielä saman maastolenkin, mitä alkukäyntien tekemiseen olimme kävelleet. Bean karvapeite kuivui sopivasti käynnin aikana ja tallipihassa se oli jo suhteellisen kuiva. Laskeuduin selästä ja talutin tamman pesupaikalle napaten riimun matkanvarrelta mukaan. Riisuin rautiaalta varusteet päältä mahdollisimman ripeästi, jonka jälkeen suihkutin sen huolella läpi haalean veden kanssa. Samalla pesin sen valkoiset sukat ja hännän puhtaiksi shampoolla. Kuivasin ylimääräiset vedet pois hikiviilalla ja jalat vielä huolellisesti pyyhkeellä. Suihkutin showshineä tamman jalkoihin ja häntään, jotta ne pysyisivät puhtaina pesun jälkeenkin.
Syötin tammalle muutaman porkkanan ennen, kuin vein sen tarhaansa. Bea käveli suoraan heinäkasalleen ja seurasin sen tyytyväistä ruokailua hetken aikaa, ennen kuin otin viereisestä tarhasta seuraavan liikutettavan hevosen.

03.08.2014 kisakelpoinen

Bea oli saanut prinsessakohtelun edellisenä iltana, kun olin pessyt ja puunannut tammaa ainakin kaksi tuntia saadakseni sen mahdollisimman puhtaaksi ja esityskelpoiseksi tämän päivän koulukilpailuihin. Olin aamuruokinnan jälkeen ottanut tamman hoitopaikalle ja nyt letitin sen ruskeaa harjaa siisteiksi sykeröiksi, kuten kisoihin oli tapana. Bea seisoi nätisti paikoillaan ja antoi minun tehdä työni vapaasti. Harjan letittämisen jälkeen letitin myös tamman hännän kokonaan ja laitoin siihen häntäsuojan.
Käärin mahdollisimman siististi rautiaan jalkoihin valkoiset kisapintelit, joiden päälle laitoin vielä kuljetussuojat, jotta pääsisimme yhtenä kappaleena kisapaikalle asti.

Lastaus sujui ongelmitta ja hetken päästä ajoimmekin jo kohti Aittohaaraa. Matkassa meni pari tuntia, perillä meidät ohjattiin traileriparkkiin ja lähdin ilmottautumaan kilpailukansliaan.
Seurasin hetken toisten ratsukoiden ratoja, sillä oma vuoroni olisi vasta noin tunnin kuluttua. Vartin päästä menin takaisin autolle, jossa otimme Bean ulos ja varustimme sen verkkaisesti. Hyppäsin tamman selkään ja kisahoitajani tarkisti vielä ulkomuotomme, jonka jälkeen lähdimme verryttelyareenaa kohden.
Bea tuntui todella rennolta ja reagoi hyvin apuihin jo ensimmäisistä raviaskelista lähtien, joten en oikeastaan osannut edes jännittää koko kisaa lainkaan. Vuoromme tuli ja ratsastin radan letkeällä, siistissä paketissa kulkevalla hevosella ja ennen kuin huomasinkaan, olimme jo lopputervehdyksessä.
Meidän jälkeen oli enää pari ratsukkoa, joten saimme melko nopeasti kuulla, että olimme voittaneet luokan, joka yllätti minut täysin. Ratsastin tamman palkintojenjakoon, jossa saimme sinivalkoisen ruusukkeen ja sen jälkeen näytimme kaikille miten kootussa laukassa voi kunniakierroksen suorittaa, Bea laittoi parastaan katsojille selvästi.

15.01.2015 ilman satulaa

Harjasin rautiaan karvapeitteen huolellisesti, siltä lähti karvaa jonkin verran ja aioin lähteä ratsastamaan sen kanssa ilman satulaa, joten kävin monella eri harjalla tamman läpi. Bea seisoi kärsivällisesti, kun laitoin itselleni kypärän päähän ja käärin rautiaan jalat suojiin. Otin riimun pois tamman päästä ja laitoin tilalle turpahihnattomat nivelsuitset. Kiinnitin leukaremmin ja talutin Bean ulos penkkien eteen. Hyppäsin tamman paljaaseen selkään ja etsin oikean kohdan sieltä samalla, kun suuntasimme maastopolkuja kohden. Bea kulki reippaassa tahdissa, pitkällä askeleella, joten olimme melko nopeasti ensimmäisen ravisuoran luona. Otin ohjia vähän lyhyemmäksi ja pyysin tammalta rentoa ravia, vatsalihakseni joutuivat kunnolla töihin, mutta Bea nautti ainakin silmiinnähden. Laukassa oli huomattavasti helpompi istua, joten laukkasimme melko paljon. Bea oli varmajalkainen hevonen, joka ei pelästyessääkään lähtenyt äsistä, joten uskalsin laukkuuttaa sitä vähän epätasaisemmassakin maastossa ilman kompuroitipelkoa. Kävelimme kaikkein hankalimmat kohdat ja annoin tamman myös hengähtää aika ajoin, sillä se ei enää ollut ihan samassa lihaskunnossa, mitä se oli ollut kisakautena. Hyvissä ajoin ennen tallille tuloa pyysin Bean käyntiin ja annoin vapaat ohjat. Tallipihassa laskeuduin selästä alas ja talutin tamman talliin sisälle. Harjasin sen hyvin ja kävin kostean sienen kanssa läpi kohdat, mistä se oli vähän hionnut lenkin aikana. Loimitin Bean hyvin, sillä nyt se jäätyisi ulkona, kun se oli vähän nihkeä vielä lenkin jäljiltä. Tarhaan päästyään tamma suuntasi heti heinäkasalleen tyytyväisenä.

15.03.2015 arvostelkaa meidät

Ilmoitin Bean tänään kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun. Se on päässyt jo kisaeläkkeelle ja tehnyt neljä laadukasta kouluvarsaa, joten nyt on aika viimeiselle koitokselle tamman elämässä. Se tulee estepainoitteisesta koulusuvusta, joten emme lähde ykköspalkintoa edes hakemaan, mutta Bea on kyllä niin laadukas muuten hevosena, että toivottavasti tuomarit näkevät siinä edes kakkospalkinnon verran.
Bea nautiskeli tänään kevätauringon lämmöstä, se on tällä viikolla ollut ensimmäisiä kertoja ilman loimea ulkona ja selkeästi nauttinut siitä paljon enemmän, kuin loimitettuna olosta. Se oli myös käynyt sulavassa maassa piehtaroimassa itselleen kunnon hiekkakuorrutteen, jota sain harjata oikein olan takaa hakiessani hevoset sisälle illalla. Bealla oli tänään vapaapäivä, joten se sai vain harjauksen ja mössöt, jonka jälkeen päästin sen lepäämään karsinaansa, täysin tiedottomana ensi kuun koitoksista.