Tieler Gianna

08.07.2014 - irtohypytystä

Käytiin tänään 1-vuotiaan Kian kanssa maneesilla vähän testailemassa niitä puomien ylityksiä ja rallivaihteita. Irtohypytyskujaan oli rakennettu neljä estettä - maapuomi, ristikko, pysty ja okseri. Kaikkien korkeus oli ihan minimissään aluksi ja Kia kompuroi hieman. Nostettuamme korkeutta alkoi hypyt sujumaan vähän paremmin, mutta oli se edelleen sellaista hutilointia ja räpeltämistä, että oksat pois. Emme hypyttäneet Kiaa montaa kertaa, koska se on nuori ja häslä. Kuitenkin esteettömällä pitkällä sivulla tamma esitteli meille tansahtelevin askelin ravia ja laukkaa, siitä näkee ihan selvästi, että se on koulusukuinen. Mieletön päivä ja mieletön varsa!
Liikutuksen jälkeen vein sen talliin harjoittelemaan kiinni olemista ja harjasin kunnolla. Kia nautti varsinkin kumisuasta tosi paljon, se oikein painautui sitä vasten. Rapsuttelin sitä vielä hetken harjaustuokion jälkeen, ennen kun vein sen takaisin laitumelle leikkikavereidensa luokse.
- Heidi

17.07.2014 - käsittelyä

Kia kasvaa silmissä ja nyt olemme keskittyneet sen kanssa erilaisiin käsittelyihin. Ihan tulevaisuutta ajetellen olen tutkinut sen hampaita ja ikeniä vähintään kerran päivässä, pyytänyt sitä avaamaan suutaan ja käynyt tammaa muutenkin läpi käsillä ja erilaisilla apuvälineillä. Tänään laitoin rapisevan takin lapsen selän päälle, se vähän katsoi sitä epäluuloisesti, mutta antoi sen olla ja jatkoi heiniensä mutustelua.
Gianna on ollut maailman helpoin varsa käsitellä, sillä se on tosi rohkea ja luottavainen. Kerran maastolenkillä vastaan tuli iso täysperävaunu rekka, jonka jarrut vinkuivat ja muutenkin kapealla soratiellä se oli aika ilmestys tullessaan kulman takaa. Kia toki vähän säpsähti, mutta huomatessaan minun olevan ihan rauhassa, se hengähti syvään ja seurasi perässäni. Rekkakuski näkyi pudistelevan päätään virne kasvoillaan, kun talutin pienen hevosen ohi, kuin autoa ei olisi ollutkaan. Tainnut kuski nähdä enemmänkin niitä aikuisia maastoratsuja, jotka ovat loikanneet toiselle puolelle tietä rekan nähdessään.
- Heidi

08.08.2014 - koulutreeniä

Harjasin maksanrautiaan tamman karvapeitettä pitkin, rauhallisin vedoin. Kia nuokkui hoitopaikalla ja leputti oikeaa takajalkaansa tyytyväisen oloisena. Laitoin harjan takaisin harjaboksiin ja hain koulusatulan telineestä. Kia heräsi horroksestaan ja ryhdistäytyi, kun nostin satulan sen selkään. Asettelin huovan hyvin, kiersin hevosen toiselle puolelle tekemään samoin ja kiinnittämään satulavyötä. Suitsien laiton jälkeen painoin kypärän päähäni ja talutin tamman ulos, jossa kiristin vielä satulavyötä ja hyppäsin selkään.
Alkuverryttelyiden jälkeen otimme muutaman kerran ravissa pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia, Kia kulki hyvin kuulolla ja se työskenteli heti alusta saakka takapäällään. Seuraavaksi otin muutaman pysähdyksen ravisiirtymisillä ja sain tamman reagointiajan lyhennettyä ja siitä paljon säpäkämmän. Laukassa pyysin Kialta aluksi muutamia lisäyksiä ja lyhennyksiä, joiden jälkeen teimme muutamia sarjavaihtoja. Hidastin vauhdin takaisin raviin ja pyysin tammalta muutamaa passage-pätkää. Niissä Kian nuori ikä vielä paistoi läpi, sillä se oli hieman kärsimätön, eikä sillä ollut ihan vielä voimaa tai tekniikkaa suorittaa liikettä puhtaasti loppuun saakka. Silti ehdottomasti joka kerralla neiti paransi edellistä suoritustaan, joten lyhyen, onnistuneen pätkän jälkeen annoin sille ohjaa ja aloitimme loppuverryttelyt.
Pysäytin Kian kentän keskelle kaartoon ja taputin sitä kaulalle. Laskeuduin alas, löysäsin satulavyön ja nostin jalustimet ylös. Kia yritti vähän kiehnata päätään paitaani, mutta kielsin sitä tiukasti, jolloin tamma tyytyi seisomaan nätisti paikoillaan. Talutin rautiaan takaisin talliin, jossa otin siltä varusteet pois ja harjasin kunnolla läpi. Se ei ollut hionnut hirveästi, joten pelkkä harjaus riitti tällä kertaa, ennen, kun vein tamman takaisin tarhailemaan.
- Heidi

29.09.2014 - rento maastoilupäivä

Kia paistatteli päivää auringon valossa omassa tarhassaan silmät ummessa. Tammalla ei näyttänyt olevan mikään huonosti ja uskoin sen nukkuvan tyytyväisenä tutun lauman ympäröimänä. Kävelin talliin ja suoraan varustehuoneeseen, jossa ei näkynyt ketään, valotkin oli sammutettu aamutallin jälkeen. Menin valkoisen kaapin luokse, avasin sen ja otin käteeni tämän vuoden kalenterin, mihin olin joka päivälle merkannut Kian liikutukset, kengitykset, raspaukset, madotukset ja rokotukset. Kohta olisi taas madotusten aika, Kia inhosi sitä ja käyttäytyi aina melkein viikon kiukkuisesti sen jälkeen. Se oli ehkä ainut tamman huono tapa, mutta sekin kestettiin muiden hyvien tapojen siivellä.
Vaihdoin tennarit ratsastussaappaisiini, otin kypäräni kaapin hyllyltä ja mahdutin käsivarsilleni Kian harjakassin, suojat, heijastinloimen, yleispenkin ja meksikolaiset suitset. Tavaramäärän kanssa tallustelin takaisin tallin puolelle ja laskin satulan sille tarkoitettuun telineeseen hoitopaikan vierelle. Asettelin loput tavarat lattialle ja suitset koukkuun satulan alle, jonka jälkeen hipsin vielä varustehuoneeseen hakemaan sinne unohtuneen rintaremmimartingaalin.
Hain Kian tarhasta, se oli jo siirtynyt mutustelemaan aamuruuista jääneitä heinänkorsia portin pieleen, joka tietysti helpotti tamman hakemista. Rautias höristi korviaan suuntaani, mutta ei hörissyt tai liikkunut senttiäkään tullakseen vastaan. Se seisoi vain paikoillaan ja antoi minun pujottaa vaaleanpunaisen riimun sen korvien ylitse. Taputin tamman kaulaa hyvästä käytöksestä ja johdin hevosen tallin hoitopaikalle. Kia oli pysynyt suhteellisen puhtaana, eikä sen harjaamisessa mennyt kuin hetki. Puhdistin kaviot ja tarkistin, ettei kavion ja kengän väliin ollut jäänyt kiviä ja että naulat olivat tiukasti edelleen kiinni. Tiesin, että tamman kengitysaika olisi ensi viikolla ja sen kyllä näki kenkien kulumisesta. Pohdin myös, että pitäisikö jo pyytää kantahokkien reiät kenkiin, jos vaikka pakkaset yllättäisivät. Heitin kuitenkin ajatuksen syrjään, sillä tällä hetkellä oli vielä öisinkin ainakin 8 astetta lämmintä ja päivisin lämpötila nousi ainakin 15 asteeseen, eikä 8 viikossa varmaan vielä jääkelejä saataisi. Sitä paitsi, voisin sitten pyytää kengittäjää vähän lyhyemmällä välillä, jos paukkupakkaset yllättäisivät.

Varustamisen jälkeen talutin rautiaan tamman tallista ulos, pysäytin portaiden viereen ja kiristin satulavyötä vielä vähän. Kia seisoi nätisti paikoillaan, kun kävin laskemassa jalustimet alas ja nousin selkään portailta. Pyysin sitä käyntiin ja suuntasin maastopoluille, tamma ryhdistäytyi vähän ja sen korvat osoittivat suoraan eteen, taisi neiti olla mieluissaan tämän päivän liikuntavalinnasta.
Kymmenen minuutin kävelemisen jälkeen otin ohjia hieman lyhyemmiksi ja pyysin Kialta ravia. Se kulki ensin vähän pystypäisenä ja jännittyneenä, mutta melko nopeasti sain ratsastettua sen pyöreämmäksi ja rennommaksi. Tamma kuunteli yhä aktiivisesti ympäristön ääniä, mutta kulki kuitenkin kuuliaisena eteen vähän koulutreenejä rennommassa muodossa. Ravasimme hyvän tovin, kunnes eteen levittäytyi tuttu laukkasuora ja kannustin rautiaan laukkaan. Se lähti ensin varovasti, mutta pyysin vielä lisää ja kohta nelistimme pitkin metsäpolkua. Hyvissä ajoin ennen suoran loppua hidastin normaaliin kolmitahtiseen laukkaan ja suoran lopussa siirsin Kian reippaaseen raviin. Hölköttelimme ylä- ja alamäet rennolla tunnelmalla, annoin tamman kävellä aina välillä ja pari kertaa annoin sen pysähtyä nautiskelemaan havupuiden antia kesken lenkin.

Tallissa otin Kialta varusteet pois, se oli hikinen ja väsyneen oloinen, vaikka katselikin ympäristöä kiinnostuneena, koska tallin yksi oreista oli hoitopaikalla. Ne selvästi vähän flirttailivat toisilleen, koska Kia höristeli korviaan ja sai ori paran aina hörisemään ja pullistelemaan kaulalihaksiaan. Säädin vesiletkusta haaleaa vettä, jolla pesin tamman karvapeitteen läpi huolellisesti. Kuivasin märän rautiaan hikiviilalla ja laitoin sen päälle verkkoloimen, jonka päälle laitoin vielä fullneck fleeceloimen. Kuivasin jalat pyyhkeellä ja laitoin niihin kylmäpatjat. Toin tammalle sen mössöt ämpärissä ja annoin sen syödä pidellessäni kuppia sen turvan alla. Onnellinen neiti nuoli viimeisetkin rippeet punaisesta kupistaan ja vielä pitkään sen jälkeen näytti maailman onnellisemmalta eläimeltä.
Kahdenkymmenen minuutin jälkeen otin kylmäyspatjat pois jaloista ja riisuin läpimärät loimet pois tamman selästä. Se oli vielä vähän kostea, joten laitoin fullneck fleecevuorellisen sadeloimen Kian selkään ja vein sen ulos tarhaan, johon oli lenkkimme aikana ilmestynyt päiväheinät. Rautias jäi syömään niitä onneissaan, kun itse menin takaisin talliin putsaamaan varusteita.
- Heidi