Cazenovia Fall

» 13.01.2018 - ostopäätös
Olin ihastellut kaunista sabinonvoikkoa puoliveritammaa jo tovin. Of Sound And Silencella oli lempeä katse, eikä kilpailusuorituksetkaan Grand Prix tasolta olleet miinusta. Lisäksi tamman suku oli todella houkutteleva, joten otin rohkeasti yhteyttä Davikseen, jonka omistuksessa Silence oli. Nainen oli onneksi täysin varsan teettämisen puolella ja ehdottikin isäksi omalta talliltaan omaa kasvattiaan Ironlake v.d. Romillya. Rakastuin oriiseen heti sen nähtyäni, se oli vasta nuori ja vasta kilpailu-uransa alkumetreillä, mutta näin voikon orin potentiaalin saatuani seurata sen ratsastusta hetken aikaa.
Kaupan päällisiksi tiesin varmaksi, että näistä kahdesta saisin tuplavoikon varsan itselleni, olin haaveillut sellaisesta pitkään ja nyt se olisi mahdollista. Sovimme Daviksen kanssa astutuksesta seuraavaan kiimaan ja jäin innolla odottamaan laskettua aikaa.

Tänään sitten koitti se päivä, kun puhelimeni soi ja sain kuulla, että Silence oli varsonut. Davis pyysi minut itse katsomaan ja matkustin Romillyyn jännityksen vallassa.
Paikalle päästyäni minut vietiin suoraan talliin ja varsomiskarsinaan, jossa voikko tamma imetti juuri muutaman päivän ikäistä orivarsaansa. Rakastuin ensisilmäyksellä kermanvalkeaan varsaan, jonka peitinkarvasta oli vaivoin erotettavissa sabinon merkit. Olimme keskustelleet ystäväni kanssa nimiehdotuksista jonkin verran ja katsellessani varsaa mieleeni palasi yksi ystäväni ehdotuksista.
"Oliko sillä jo nimi?" kysyin Davikselta varovasti. Nainen oli minulle hieman vieras kasvattajana enkä tiennyt kuinka tarkka tämä oli kasvattiensa nimeämisissä.
"Ajattelin, että sinä saisit päättää, kun se kerran tehtiinkin sinua varten", Davis vastasi hymyillen. Riemu taisi näkyä kasvoiltani.
"Miltä kuulostaisi Cazenovia Fall? Se on sveitsiläinen kirkasvetinen järvi, ystäväni keksi sen nimen ja rakastuin siihen heti. Ihan kuin tähän varsaankin", kerroin ja sain hyväksynnän naiselta.

Vietin viikon Romillyssä tutustumassa uuteen varsaani ja samalla sovimme Daviksen kanssa vierotusajankohdasta. Varsa matkustaisi maksetun firman kanssa Suomeen vieroituksen jälkeen. Siihen tuntui olevan vielä ikuisuus, mutta sitten Zevi olisi minun sen loppuelämän ajan.

» 05.04.2018 - valmentautumista
"Ratsasta sitä vaan reilummin eteen", naisen ääni kaikui maneesissa ja annoin Zeville pohjetta. Ori korskahti ja otti valtavan laukka-askeleen, jonka jälkeen se palasi takaisin muotoonsa lennokkaammalla askeleella vain.
"Hyvä, parempi", Aino totesi ja seurasi yhä silmä kovana meidän menoa. Vähän ennen kulmaa pidätin hieman ja ori palasi kootumpaan askeleeseen, jättäen toisen korvan kuuntelemaan lisäohjeita. Viisivuotiaaksi Zevi oli hyvin hillitty ja aikuismainen joissain asioissa, mutta sitten taas kärsivällisyydessä esimerkiksi nuoren iän kyllä huomasi.

"Ota sitten ravissa vähän vaistöjä pitkällä sivulla ja temponvaihteluita lyhyillä sivuilla. Anna sille kuitenkin tilaa ja kuuntele tarkasti mitä se tarvitsee sulta."
Nuorikko oli ihan täydellisesti kuulolla, sain tuon tuosta ihmetellä orin fyysistä ja henkistä kypsyyttä, olin omistanut satoja hevosia urani aikana, eikä kukaan vielä ollut tuntunut ihan samalta, kuin Zevi. Se yritti kyllä aina kaikkensa, eikä todellakaan antanut mitään ilmaiseksi. Olin onnekas, että olin löytäny oikeat nappulat jo nyt, koska ori oli ihan unelma ratsastaa.

"Ei mulla oikeastaan ole sulle antaa sen enempää palautetta, paitsi uskallat antaa sille vähän enemmän tilaa lisäyksissä. Selkäänhän se aina tuntuu hurjemmalta, kuin miltä se maasta näyttää. Se on tosi näppärä peli, enkä voi uskoa, että se taitaa nyt jo vaativien luokkien asioita, noin nuorena. Mutta mielelläänhän se niitä tekee, olet kyllä tehnyt hyvää jälkeä sen kanssa", Aino sanoi hymyillen ja tuli rapsuttamaan cremelloa kaulalta, kun laskeuduin sen selästä alas.
Jäimme vielä höpöttämään maneesiin toviksi, ennen kuin Zevillä meni hermo ja se lähti johdattamaan minua tallia kohti. Nauraen sanoin heipat Ainolle ja kävelin talliin johtavalle ovelle.

» 13.04.2018 - Kalla CUP
Kilpailut Auburn Estatessa, Kalla CUP:in 1. osakilpailu, kouluratsastuksessa Vaativa B luokassa

Tu-tum tu-tum tu-tum, kavioiden kumina maneesissa kuulosti taianomaiselta, tunsin sydämeni hakkaavan kiivaasti, kun käänsin hieman ohjasta oikealle ja painoin kevyesti vasemmalla pohkeella vastaan. Zevi tuntui jännittyneeltä, mutta kulki silti kauniisti muodossa. Se oli hionnut kevyesti, huomasin ja jännitin vatsalihaksiani. Pikkurillin liike riitti ja hevonen pysähtyi tasajaloin X:n kohdalle. Hengähdin syvään, katsoin tuomaria silmiin ja suoritin alkutervehdyksen, Zevi vaihtoi asentoa ja tunsin, kuinka sen takajalka pysähtyi kauas ulos vieden tasapainon pois altani. Tuomari ihan varmasti huomasi.

Ravi nousi onneksi kevyesti, koetin muistaa hengittää, kun käänsin orin oikealle ja valmistauduin kokoamaan ravia pitkän sivun jälkeen. Vähän liian aikaisin cremello lyhentyi ja siirtyi koottuun raviin, mutta keskitin ajatukseni avo- ja sulkutaivutuksiin, jotka sujuivat ihan kohtalaisen hyvin. Zevi oli parhaimmillaan vielä isoissa liikkeissä, kuten lisäyksissä ja kokoamiset vaativat vielä melkoisen paljon harjoittelua, jotta niistä saataisiin tasapainoisemmat ja laadukkaammat.

Taas käännös oikealle ja kokorataleikkaa lisättyä ravia, se tuntui selkään ainakin ihan 8 arvoiselta, Zevi ojensi jalkojaan hyvin ja pysyi muodossa, vaikka loppua kohti paketti vähän katosi, niin ei silti kovin pahasti.
Kokoaminen, taivutukset ja sitten olikin käynnin vuoro. Zevi oli vähän liian jännittynyt letkeään käyntiesitykseen, mutta astui hyvin yli ja keskittyi edelleen minuun, eikä yleisöön tai muuhun kisahälinään.

Radan loppu meni mielestäni hyvin, keskityin eniten täsmällisiin siirtymisiin ja hyviin teihin, koska nuoren hevosen kanssa kärkisijoista kamppaileminen oli epärealistista ja hainkin tästä kilpailusta Zeville rutiinia enemmän, kuin palkintoja. Ori pysyi hämmästyttävän hyvin kuulolla ja jaksoi suorittaa rankan ohjelman loppuun saakka keskittyneenä nuoresta iästään huolimatta. Lopputervehdyksen jälkeen annoin cremellolle vapaat ohjat ja taputin sitä vuolaasti kaulalle kiitokseksi. Olivat pisteet mitkä hyvänsä, Zevi oli ollut ihan täydellinen ja tehnyt työnsä paremmin, kuin hyvin.

Radalta tullessani hymyilin leveästi ja Vivia heitti enkkuviltin orin takapään päälle. Ulkona oli jo keväinen ilma, mutta oli silti hyvä antaa lihaksille aikaa viilentyä pikkuhiljaa.
"Mä voin kävelyttää sen kyllä, sä voit mennä katsomaan muiden radat."
"Kiitos ihana, anna sille muutama nami, se oli ihan super hienosti", sanoin Vivialle hymyillen ja lähdin maneesin katsomoa kohti. Hitto mulla oli hieno hevonen!

» 11.07.2018 - KRJ tarinakilpailut
Kilpailut Auburn Estatessa, kouluratsastuksessa Grand Prix luokassa
Tehtävänanto: Piirrä tai kuvaile ratsukon asu - ja pyri näyttämään hyvältä!

Harmaa oli vallitseva väri ratsukon varusteissa. Jos tyylikäs pari olisi tullut eteen kiviaitaisilla nummilla, olisi vastaantulija voinut luulla astuneensa takaisin 1800-luvulle. Naistensatulassa istui nuori nainen korsetin muotoilemassa takissa, joka oli ihonmyötäinen aina lantiolle asti. Erillinen hame antoi sopivasti liikkumatilaa ja kaunis hopeinen medaljonki kaulalla viimeisteli asukokonaisuuden. Päässään ratsastaja piti korkeaa silinterihattua, jonka alle tämän ruskeat hiukset olivat sidottu kiinni. Toisessa kädessään ratsastajalla oli pitkä koulupiiska, joka toimi oikean pohkeen sijasta jalka-apuna hevoselle. Zevin ratsastushuopa oli paksu ja väriltään harmaa, kankisuitsien turpahihna muodosti X kirjaimen orin läsin päälle.

Tuomarin kommentti: Näyttävä kokonaisuus, joka toi tuulahduksen vanhoista ajoista. Harmaa väri toimi hyvänä tasapainottajana muuten mahdollisesti liian överissä asussa.

26.08.2018 - Klassinen kouluratsastustunti Zenissä
"Emme ole Zevin kanssa koskaan kokeilleet klassista ratsastusta, ori on kyllä koulutettu Grand Prix tasolle ja on hyvin herkkä ja isoegoinen. Olen perehtynyt itse klassiseen hyvin vähän, mutta pääpiirteet ovat kuitenkin melko hallussa."

Ensitöikseen kentälle päästyään kermanvärinen komistus päästi korviahuumaavan huudon ja iski tulisesti etukavioillaan maata. Hiekkapölyn hieman laskeuduttua jo tutuksi tullut Heidi kiipesi salamannopeasti orin selkään, keräsi hieman ohjia käsiinsä ja lähti uralle jalustimia yhä liikkeessä säätäen. Kuin taikaiskusta Zevi rauhoittui, ja vaikka se edelleen pää ja häntä korskeasti koholla astelikin ja pälyily korvat tötteröllä muita tunnin hevosia, pystyi kentällä olemaan ilman kuulosuojaimia ja käynti pysyi tahdissa. "Tää on vähän tämmöinen egoilija", Heidi sanoi selkeä ihailu äänestä paistaen. Eikä se ole ihme, sillä ei ollut varmasti olemassa ihmistä kuka ei haaveilevasti tätä satumaisen upeaa, sinisilmäistä oria katseellaan hivellyt. Vaikka barokkihevoset vetosivat Iivariin eniten, jopa hänen täytyi myöntää että kyllähän tuollainen puoliverinen hänen talliinsa aina mahtuisi...

Alkulämmittelyn aikana ryhmä kuunteli Iivarin palopuhetta klassisista periaatteista sekä miksi hänen mielestään jokainen hevonen pitäisi kouluttaa edes tätä vanhaa ajatusmallia hipoen — ehkä sävy oli jopa hieman fanaattinen, mutta ainakin mies oli asialleen omistautunut. "Lähtökohtaisesti me teemme hevosen kanssa yhdessä, ei niin että me käskemme ja hevonen palvelee. Jos ryhdymme kouluttamaan ajatusmallilla 'tee kuten sanon tai muuten saat raipasta/nykäisen ohjasta/potkaisen pohkeella', niin lähdemme hakoteille. Hevosen tulee olla jatkuvasti rento, tehdä työ omasta tahdostaan ja odottaa koko ajan minkä tehtävän ratsastaja seuraavaksi antaa hänen ratkottavakseen. Apuohjilla ja pakottamisella ei ole minun maailmassani tilaa," Iivari painotti. "Me ratsastamme hevosen liikkeen takaa eteen, käsi ei jarruta eikä vedä hevosta nyökkyyn. Kun liike on eteenpäin ja saamme hevosen painopisteen allemme, tuntuma tasainen ja ratsu rento, nousee niska ihan itsestään. Näin saamme hevoset peräänantoon ja kauniiseen muotoon ilman että selkä notkahtaa tai lihakset jännittyy."

Zevistä huomasi heti korkean koulutustason, mutta myös saksalaisen ratsastuskulttuurin kosketuksen joka Suomessa oli valloillaan. Orin liikkeet olivat showmaisen näyttävät, mutta liike katkesi selässä: jännittyneen ratsun etu- ja takaosa eivät olleet samassa juonessa mukana, mikä näkyi etupään suurina, kauhovina liikkeinä ja selän notkona. "Kun Zevi liikkuu halutulla temmolla eteenpäin, pidä käsi ja pohje hiljaa, anna hänelle sillä palkinto hyvin tehdystä työstä. Kun lähdetään lisäämään ravia, voit lisäyksen pyytää nojaamalla hieman taakse, mutta kun tempo on oikea, siirrä istunta takaisin suoraksi. Juuri noin! Meidän ei tarvitse koko aikaa olla ohjeistamassa hevosta, vain silloin kun korjattavaa on. Silloinkin me niinsanotusti viitomme hevoselle oikean suunnan, mutta emme rankaise. Jos Zevi esimerkiksi ei lisää ravia tarpeeksi, jatkamme istunnan rytmillä ja lonkan asemalla sen pyytämistä, ehkä pienellä pohkeella, mutta emme lähde työntämään hevosta eteenpäin. Annamme sen itse hoksata, että kun tulee ratsastajan rytmiin mukaan on eteneminen helpompaa. Näin Zeville jää positiivinen kokemus ilman mitään negaatioita, ja se jos mikä on palkiksevaa!"

Pikkuhiljaa tunnin edetessä Zevi alkoi rentoutumaan, ja viimeisissä ravi- ja laukkalisäyksissä ori malttoi pysyä kaulan alalinja pehmeänä, etu- ja takaosa yhtäläisesti ja liioittelematta työstäen. Herkkänä hevosena se reagoi pieniinkin ratsastuksen muutoksiin, jolloin Heidin oli helppo huomata milloin pysyi itse rentona ja suorana, milloin taasen se saksalainen vahva ratsastus meinasi pyrkiä pintaan. "Aina kun Zevi alkaa aukomaan suutaan tai hävittää tuntuman, tarkista että kätesi eivät ole jääneet liian stabiileiksi tai vaihtoehtoisesti tee liikaa. Kun puhutaan kuolaimen liikuttamisesta, tapahtuu liike sormien kärkiä hieman heiluttamalla, pidäte on käsien puristaminen tiukempaan nyrkkiin tai lukitseminen myötäämättömiksi. Suurempia apuja ei Zevin kanssa edestä tarvita."
Suurin haaste Zevin kanssa tuntui olevan sen herkkyys, sillä se jännittyi heti mikäli paine jäi sekunniksikaan liian pitkäksi aikaa tai Heidi unohti askeleenkin ajan olla mukana. Onneksi ratsukko oli selkeästi hyvin tuttu toisilleen ja hioneet yhteistyötään kohti huippua, sillä nopeasti Heidi sai myöskin Zevin kierrokset laskemaan. Loppukäynneissä ratsukko oli jo toisen näköinen kuin alussa: Zevi kulki pitkällä ohjalla pärskien muiden hevosten seassa, ja Heidi pystyi rennonletkeästi juttelemaan harvinaisen puheliaaksi käyneen Iivarin kanssa. Hänellä oli jo valmiiksi kouluratsastajan hyvä, suora istunta, ja kun kädet ja jalat saatiin hiljaisemmiksi ja peukalonkynnet osoittamaan kohti cremelloja korvia, oli näky silmiähivelevä. "Tässäpä sinulla on edessä suuri kysymys" Iivari sanoi harppoessaan suuren orin vierellä hatullaan lämmintä ilmaa löyhyttäen. "Moni moderni tuomari tykkää näyttävyydestä, ja siinä missä passitahtisesta käynnistä tulee pitkä miinus niin tyhjästä showravista saa pisteitä, kuten myös piaffesta jossa hevosen selkä notkuu kunhan jalat vaan tanssii. Oletko valmis uhraamaan pisteitä siitä hyvästä, että Zevi pysyy sekä päästään että ruumistaan terveenä?" Pommi oli pudotettu. Mies antoi teatraalisen hiljaisuuden hieman kiertää, antoi sanojensa painon pudottautua täydellä teholla, kunnes jatkoi hieman kepeämmin: "Mikäli edes harkitset, niin näkisin sinut Zevin kanssa mieluusti uudestaan täällä. Hiotaan vaativampia juttuja, laitetaan teidän piaffe sellaiseen kuntoon että levade seuraa sitä ihan itsestään!"
Valmentajana Iivari von Hoffrén.

Kilpailuvarusteet

» korvahuppu vain tuulisella kelillä ulkokilpailuissa
» verryttelyssä ja radan jälkeen suojat kaikissa jaloissa

Loimitus

» kesäsateella vihreä sadeloimi
» kunnon sateella aina vihreä highneck sadeloimi
» alle 0 keleillä aina vihreä highneck sadeloimi, alla tallitoppaloimi
» alle -10 keleillä aina sininen fullneck toppaloimi
» kuivatukseen villaloimi, jonka päälle fleeceloimi
» maastoon aina heijastiloimi
» ötökkäkeleillä aina ötökkäloimi

Hoito ja tarhaus

» käsitellään vain rauhallisena ja varmoin ottein
» riimu päässä tarhassa » talutetaan aina ketju turvan päältä
» tarhaan joka jalkaan tarhasuojat
» rankemman treenin jälkeen linimenttiä kaikkiin jalkoihin
» kisa- ja valmennuspäivinä laitetaan ratsastuksen jälkeen savet yöksi joka jalkaan
» kavioöljyä aina ennen kisoja tai valmennuksia

Ratsastus

» hivutussuojat aina joka jalkaan, kuivalla pohjalla karvat suojien alle
» suojien sijaan voi laittaa pintelit jalkoihin
» putsit joka jalkaan
» kankisuitset vain treenissä, muuten mennään normaaleilla suitsilla
» karvaromaani aina satulan alle
» viileällä säällä aina ennen ja jälkeen ratsastuksen enkkuviltti päälle

Juoksutus

» hivutussuojat aina joka jalkaan
» putsit joka jalkaan
» viileällä säällä aina ennen ja jälkeen ratsastuksen enkkuviltti päälle
» juoksutetaan aina juoksutusvyöllä ja sivuohjilla

Kuljetus

» suljetussuojat aina jalassa
» päähän aina nahkariimu
» häntäsuoja aina kuljettaessa
» enkkuloimi päälle jos on viileämpää

Varustekaupat EQP, Oddpixel, Mesty ja Takakujan Tallipuoti.