Malachai

Malachain luonne tiivistettynä yhteen lauseeseen: Onneksi se on komea ja hyppää hyvin.
Ori ei siis ole mikään herttainen, kiltti lastenratsu, ehei, se on kuuma, päällekäyvä ja ilmeisesti rakastaa pelon hajua.

Käsiteltäessä pitää olla tarkkana, koska Cain lempipuuhaa on näykkiä hoitajaansa vaatteista. Se vaatii todella jämäkkää käsittelyä ja sille pitää ihan jatkuvasti osoittaa, että ihminen määrää. Oria tulee hoitaa aina kiinnisidottuna, niin karsinassa, kuin käytävälläkin, eikä sen takaa saa missään tapauksessa ikinä kävellä. Cai seisoo siis parhaiten hoitopaikalla, jossa keskittyy reviirinsä tutkailuun ja unohtaa suurimmaksi osaksi oman puruintonsa ihmisiä kohtaan. Toisen orin kävellessä ohi kannattaa kuitenkin pysyä hieman kauempana etuosan kohdilla, koska Cai isottelee joko potkimalla takasellaan tai huitomalla etusellaan, jolloin sen tielle ei kannata osua.
Luonteellaan Cai ei siis hurmaa ketään, ei hoitajaansa eikä myöskään mahdollisia tammanomistajia, mutta ulkonäkönsä puolesta se kyllä hoitaa homman kotiin. Orin musta peitinkarva on täydellinen kontrasti sen meripihkan värisille silmille, jotka tuntuvat jopa yliluonnollisen intensiivisiltä. Cai on sopusuhtainen, kevytrakenteinen urheiluhevonen, joka on parhaimmillaan maailmanluokan esteareenoilla tuhansien katsojien edessä.

Ratsastukseen ori pitää suojittaa huolella, bootsit joka jalkaan ja pintelit tai jännesuojat myös kaikkiin jalkoihin. Yleisillä paikoilla myös häntään tulee kiinnittää punainen nauha, joka ohjeistaa ihmisiä ja eläimiä pysymään kaukana Caista, sillä se kyllä potkaisee, jos joku ratsastaa liian läheltä. Ihmiset saavat kulkea sivuilta ja edestä rauhassa, mutta takapään luona pitää edelleen olla varuillaan, sillä ori saattaa potkaista varoittamatta, jos joku sinne eksyy.
Koväpäinen Cai on haastava myös ratsastaessa ja vaatii ratsastajaltaan hyvää päättelykykyä ja nopeaa reagointia, sillä muuten ori ryhtyy itse päättämään mihin haluaa mennä ja mitä vauhtia, eikä vetokisassa ihminen voita koskaan. Caita pitää siis ratsastaa taidolla, ei tuurilla, esteillä suussa pitää olla kolmipalainen gag-kuolain. Vahva kuolain on siis vain hätävarana siltä varalta, että Cai lopettaa istunta- ja pohjeapujen kuuntelemisen kokonaan ja ryöstää. Kuolaimen kanssa pitää olla hyvin tarkkana omasta kädestään ja normaalisti oria voi ratsastaa todella pienillä pidätteillä.

Kilpailupaikoilla Cai on innoissaan ja vielä jopa normaalia hankalampi hallita kisakentän ulkopuolella. Käsittelijän tulee muistaa hanskat ja kypärä aina oria käsitellessä, lisäksi suussa on aina vähintään orikuolain, tai vaihtoehtoisesti sitä voi taluttaa suiset päässä. Myös raippa kannattaa kantaa mukana ihan vain varmuuden vuoksi, sillä saa hyvin muistutettua Caita käyttäytymään, jos se koittaa tulla yli. Raipan käyttöä kuitenkin kannattaa harkita, normaalisti se riittää vain, että se on mukana tai sitä heilauttaa orin edessä, raipalla ei tarvitse koskea, kuin äärimmäisessä tapauksessa.

Cain paras puoli on se, miten helposti ori lastautuu traileriin tai rekkaan ja kuinka hyvä se on kuljettaa pitkiäkin matkoja. Musta ori syö ja juo reippaasti, eikä ole väliä onko autossa muita matkustajia vai ei, kunhan Cai ei pääse kosketusetäisyydelle toisten hevosten kanssa.
Kengitykseen Cai tulee aina rauhoittaa miedolla rauhoitteella, jolloin kengitys itse sujuu täysin ongelmitta. Ilman rauhoitusta ori keskittyy hyvin paljon enemmän kengittäjän ärsyttämiseen nyppimällä jalkojaan ja näykkimällä satunnaisesti takapuolesta, rauhoitteen kanssa seisoo nätisti paikoillaan. Eläinlääkärin kanssa kannattaa vain ottaa todella varmat otteet, eikä antaa Caille mitään vaihtoehtoa, kuin totella. Silloin hoitaminen sujuu hyvin, mutta vaatii kyllä käsittelijältään määrätietoisuutta ja jämäkkyyttä reilusti.

[Katso sukuselvitys][Piilota sukuselvitys]
isä Zechariah kilpaili huippuvuosinaan olympiajoukkueessa 160cm radoilla, musta 170cm korkea trakehnerori oli häijy, mutta tajuttoman laadukas ja se jätti kaikille jälkeläisilleen loistavat hyppykyvyt ja askellajit. Zechariah suoritti oritestit Trakehner Körungiss:ssa lähes täydellisillä pisteillä, vain luonnetestissä se pärjäsi huonosti, mutta orin rakenne ja käyttöominaisuudet vakuuttivat tuomarit katsomaan luonnetta läpi sormien.
Zechariah asuu suursiittolassa Berliinin lähellä ja on saanut melkein 500 jälkeläistä, joista vain noin 5% on perinyt isänsä häijyn luonteen. Malachai sattui olemaan yksi näistä viiden prosentin onnekkaista varsoista.

ii. Ezra oli hyväkäytöksinen ja kuuliainen musta trakehnerori, se kilpaili huipputasolla Saksassa ja pärjäsi melko hyvin. Kilpailuviettiä ei 170cm korkealta orilta kuitenkaan löytynyt nimeksikään, joten se ei koskaan päässyt ihan huipulle saakka. Se kuitenkin periytti jälkeläisilleen itseltään laadukkaat liikkeet ja hyvän hyppytekniikan. Ezran menestys siitosorina oli melko keskinkertainen, sillä tammanomistajat eivät mieltäneet oria huippuperiyttäjäksi sen kilpailuvietin puutteen vuoksi. Ezra sai kuitenkin jopa 100 jälkeläistä vuosien varrella ennen kuolemaansa ja eli hyvän elämän saman omistajan hevosena.

ie. Zephanie oli tuittupäinen ja kiivas trakehnertamma. Tamma oli väritykseltään ruunikko ja säkäkorkeudeltaan 165 senttiä, mutta aiheutti silti pelonsekaista kunnioitusta tallinsa väessä. Zephanie ei kilpaillut itse koskaan, mutta sukunsa puolesta se oli jo todistanut paikkansa siitoshevosena. Tamman jälkeläiset perivät melko vaihtelevasti Zephanie kärkkään luonteen, osa hyvinkin selkeästi ja osa hieman vähemmän. Zephanie kuitenkin omasi hyvät askellajit ja sillä oli loistava hyppytekniikka, jotka kompensoivat hyvin hankalaa luonnetta.



emä Mercia oli hyvää vauhtia matkalla kilpakenttien huipulle, se oli nuorten hevosten luokissa ihan huipulla ja voitti tai vähintään sijoittui lähes jokaisessa kilpailussa. Kuitenkin epäonni kohtasi 6-vuotis kevättalvena, kun Mercia liukastui tarhassa ja vaurioitti pinnallisen koukistajajänteensä. Jännevaurio oli vakava ja kilpailu-ura tyssäsi siihen totaalisesti. Onneksi Mercia oli kuitenkin tamma ja periytyi laadukkaasta suvusta, joten musta trakehnertamma siirrettiin heti siitoskäyttöön, se astutettiin Zechariahilla 6-vuotis keväänä ja seuraavana vuonna 166cm korkea tamma varsoi ensimmäisen varsansa, Malachain.
Tamman omistajalle, Mark Züleckille tuli yllätyksenä orivarsan rujo luonne, sillä Mercia oli todella kiltti ja nöyrä hevonen, tästä johtuen Malachai jäi yhdistelmän ainoaksi jälkeläiseksi, vaikka Malachain jälkeen Mercia sai vielä 10 laadukasta, hienoa ja kilttiä varsaa. Malachain lisäksi 5 muuta Mercian varsaa kilpailivat kansainvälisillä areenoilla.

ei. Diocletian oli komea ja rauhallinen 169cm korkea musta trakehnerori. Diocletian kilpaili esteratsastuksen huipputasolla olympiajoukkueessa voitokkaasti ja niitti mainetta maailmanlaajuisesti. Orilla oli kauniit askellajit, loistava hyppytekniikka ja kympin luonne, joista se palkittiin oritesteissä huippupisteillä. Diocletian oli suosittu siitosori kilpailu-uransa jälkeen ja se periytti jälkeläisilleen hyvää luonnetta ja huippulaatua kilpailukentille. Diocletianille syntyi yhteensä 501 jälkeläistä.

ee. Monasticism kilpaili menestyneesti Saksan maajoukkueessa ja oli oikea ruusukehai. Mona oli tammaksi poikkeuksellisen kilpailuhaluinen ja näppärä estepeli, rautias hyppäsi 150cm korkeita esteitä vaivatta, mutta omistajan halujen vuoksi ei ikinä startannut 160cm luokissa. Mona oli 167cm korkea ja siirtyi kilpailu-uransa jälkeen vasta siitoskäyttöön 15-vuotiaana. Tämän vuoksi tamma sai vain 3 jälkeläistä, kunnes se ei enää tiinehtynyt ja sai viettää viimeiset vuotensa omistajansa seurahevosena. Mona kuoli lunnollisesti 21-vuotiaana laumansa keskelle laitumelle.

» Sukuselvityksen © Heidi N, kopiointi kielletty!