» 13.04.2018 - synkkä ja myrskyinen yö
Oli perjantai 13. päivä ja ulkona tuuli niin kovaa, että puut taipuivat äärirajoillaan. Sade piiskasi ikkunoita ja heti, kun ulos uskaltautui, meinasi tuuli irroittaa oven saranoiltaan.
» 26.01.2019 - Lauri Merikanto ratsuttaa (kirjoittanut Lauri Merikanto)
"Rehellisesti, toivon, että sä pysyt siellä selässä. Katsotaan mitä se meinaa uudesta ratsastajasta, jos saat siihen hyvän tuntuman, niin voisit kokeilla miltä se tuntuu esteillä. Kunhan saisit sen kuulolle ja edes hiukan hidastamaan vauhtia esteiden välillä", Heidi sanoi Laurin yrittäessä päästä mahdollisimman nopeasti tuohtuneen orin selkään.
Malachain satulassa ei auttanut vajota liiaksi ajatuksiinsa tai jäädä matkustelemaan. Laurin ilme oli keskittynyt, kun mies verrytteli oria käynnissä ja ravissa keksien sille jatkuvasti tekemistä kaarevilla urilla ja asetuksenvaihdoilla. Merikanto oli uransa aikana ratsastanut erilaisia hevosia, mutta Malachain kaltaista ei ollut tullut vastaan turhan usein - onneksi. Lauri arvosti omaa moottoria, mutta oli uransa aikana jättänyt kilpailemisen yhdellä kuumakallella väliin realistisen tilannearvion jälkeen. Ei ollut mitään järkeä vaarantaa omaa terveyttään, jos ratsulla vain kiehui ja kuohui.
Malachai todellakin kuohui, mutta sieti ratsastajan satulassaan ja esitti voimakasta laukkaansa. Lauri olisi halunnut työstää sitä enemmän, mutta orin nostaessa kierroksia sitä mukaan, mitä enemmän siihen yritti vaikuttaa, Lauri vaihtoi tavoitteensa rentouden säilyttämiseen. Heidi oli pyytänyt miestä hyppäämään ja edellisen ryhmän jäljiltä jäänyt suhteutettu linja sopi siihen tarkoitukseen, kun pressuokseri oli muokattu takaisin tavalliseksi pystyksi.
Ensimmäisen hypyn jälkeen paketti oli levitä, mutta Lauri oli ennakoinut ja pitänyt ylävartalonsa pystymmässä saadakseen orin nopeasti kiinni esteen jälkeen. Mies käänsi hiiltyneen Malachain voltille ja lähestyi vasta sitten toista estettä, joka ylittyi liioitellun suurella hypyllä. Toisella yrittämällä mies tuli linjan ilman volttia ja vaikka Malachai kävi kierroksilla, Lauri sai väliin haluamansa askelmäärän ja totesi, että siihen oli hyvä lopettaa.
"On tämä aikamoinen", mies tokaisi kevennellessään lentävää oria pois. "Jos tämä olisi minun, ruunaisin varmaan ensimmäisenä."
Lauri ei tiennyt mitään Malachain suvusta, joten saattoi antaa rehellisen mielipiteensä.
"Mutta oikeanlaista liikuntaahan tämä vaatii, ettei homma käy liian vaaralliseksi", mies murahti ennen kuin jalkautui kävelemään itsensä hikeen kuohuttaneen ratsun satulasta.
» 16.02.2019 - Winter Fair (kirjoittanut Lauri Merikanto)
Viljamista oli iso apu kierroksia nostavan Malachain kanssa. Laurin oli täytynyt ehtiä kisapaikalle Auburniin jo ensimmäisen luokan ajaksi, koska oli lupautunut auttamaan Matildaa Zelian verryttelemisessä. Se oli ollut hyvä ajatus ja koska Lauri oli joka tapauksessa ollut tulossa jo toiseen luokkaan, ei järjestely ollut tuottanut juurikaan ylimääräistä vaivaa - ainakaan nyt, kun Heidin tallityöntekijä oli päässyt mukaan apukäsiksi.
Apukädet olivat hyödyllisiä Malachain kaltaisen orin kanssa: se tempoutui taluttimen päässä niin, että ketjut helisivät ja olisi varmasti aiheuttanut vaaratilanteita, jos Viljami olisi erehtynyt viemään sen suuremman hevosjoukon läheisyyteen.
"Käytä sitä vaikka tuolla tiellä, käyn katsomassa ratapiirrokset ja nousen selkään", Lauri totesi miehelle, joka näytti tottuneen mustan orin levottomuuteen. Tämä nyökkäsi ja hetken Lauri katsoi kaksikon perään ajatuksiinsa vaipuneena.
Toivottavasti näistä kisoista selvittäisiin kunnialla.
Laurin oli jossain vaiheessa tehnyt mieli ottaa myös Vargas hyppäämään metrikahdenkympin luokkaa, mutta se oli jäänyt ajatuksen tasolle. Malachai vaati niin suurta keskittymistä, ettei kahden hevosen välillä seilaaminen olisi ollut järkevää. Ei ainakaan ensimmäisissä kisoissa mustan orin kanssa.
"Mitkä fiilikset?" hevosrekan edustalla seisova Heidi kysyi. Nainen oli tuonut koko Runiacin porukan paikalle rekalla, mikä oli ollut toimiva ratkaisu.
"Ihan hyvät", saappaita jalkaansa vetävä Lauri vastasi. Mies oli huomannut kanssakilpailijoiden varsin säihkyvät kilpa-asut ja miettinyt, mitä oli mahtanut tällä kertaa missata. Määritettiinkö Auburnin kaltaisella tallilla myös kilpailijoiden pukukoodit?
"Eiköhän se siitä asetu, kun pääsen satulaan", Lauri jatkoi vielä Viljamin ja Malachain ilmestyttyä takaisin näköpiiriin. Heidi nyökkäsi, mutta kireä hymy naisen huulilla kertoi, että Malachain asettuminen oli pelkkää toiveajattelua.
Musta ori lähestulkoon lensi. Lauri ei muistanut, milloin olisi viimeksi ratsastanut sellaista hevosta. Aina, kun mies kuvitteli Malachain hellittävän ja rentoutuvan, ori iski uuden vaihteen silmään ja laittoi ratsastajansa kantin koetukselle.
"Pysty!" Lauri huikkasi. Malachain etuset hädin tuskin koskettivat maneesin hiekkaa miehen kääntäessä sen kulmasta kohti estettä, jota kohti trakehner syöksähti kuin sähköiskun saaneena.
Se oli jumalaton hyppy. Keskittynyt ilme Laurin kasvoilla ei herpaantunut hetkeksikään, kun mies tasapainoili liitoksistaan repeilevän ratsun satulassa ja istui nopeasti satulaan hypyn päätteeksi. Kuten Lauri oli ennustanutkin, Malachai yritti tarjota kiitovaihdetta ja mies ehti kuin ehtikin kääntää orin voltille sen sijaan, että olisi jyrännyt poniratsukon.
Sama kiihtovaihde jatkui radoilla. Metri tuntui pieneltä Malachain hypyille ja jopa Auburnin maneesin seinät alkoivat ahdistaa orin jyrätessä esteiden jälkeen kuin höyryveturi. Kuin ihmeen kaupalla musta ori meni yli kaikesta esteiden läpäisemisen sijaan ja paikka uusintaan aukesi. Siellä suoritus alkoi turhalla pudotuksella, kun Malachai ei yritti ryysätä estettä päin ja Lauri joutui ottamaan oria kiinni isommalla pidätteellä. Etukavioiden kolahdus puomiin nosti trakehnerin kierroksia entisestään, mutta loput puomit pysyivät kannattimillaan. Pudotuksen jälkeinen kiihkotila jäi kuitenkin päälle, eikä Malachai ollut metrikahdenkympin radalla sen enempää halukas kuuntelemaan ratsastajansa pidätteitä. Se kostautui perusradan puomilla, kun orin takanen veti okserin takapuomin mukaansa.
“On tämä kyllä yksi”, Lauri puuskahti päätään viskovan Malachain selästä. Ori ei malttanut kävellä askeltakaan edes loppuverryttelyjen päätteeksi, joten Merikanto näki viisaammaksi jalkautua ratsunsa satulasta. Heidi tutkaili hevosta katseellaan ja nyökkäsi ymmärtävästi.
“Se kuitenkin eteni”, nainen totesi, sillä ilmeisesti liikkuminen eteenpäin ei aina ollut itsestäänselvyys etuosastaan keveän Malachain kanssa. Lauri vilkaisi Heidiä kopatessaan satulan alas itsensä hikeen asti kuohuttaneen orin selästä Viljamin taiteillessa ohjissa.
“Etenee etenee”, Merikanto mutisi, heitti fleecen kuivatteluloimeksi Malachain selkään ja seurasi katseellaan, kun ori miltei lensi Viljamin vierellä miehen lähtiessä kävelyttämään mustaa oria siksi aikaa, että hevoset voitaisiin lyödä rekkaan ja ajaa takaisin Orijoelle.
» 02.03.2019 - sivustakatsojana
Malachai näytti hyvältä jo alkuverryttelyissä Laurin alla. Ori oli säpäkkä, mutta se oli pitkälti vain hyvä asia estehevosen kohdalla. Heidi oli Laurin kanssa samaa mieltä, että Cain pitäisi oppia rauhoittumaan yhtä lailla, kuin se osasi jo kiihtyä. Tie rauhoittumisen oppimiseen olisi kuitenkin pitkä, sillä puoliverisen suonissa virtasi tuli, eikä sen sammuttaminen - tai edes hallintaan saaminen tulisi olemaan helppoa.
"Haluatko sä puomeja tai esteitä?" Heidi kysyi ohiratsastavalta mieheltä sen verran kovaa, että tämä varmasti kuulisi pohjaa tömistävien askelten läpi hänen äänensä.
Nainen ei tiennyt oliko Lauri aikeissa ratsastaa orin vain läpi, treenata koulua vai hypätä esteitä. Hän oli siirtänyt päätäntävallan täysin miehen käsiin, myös sen takia, että näkisi miten Lauri käyttäisi oria oman mielensä mukaisesti.
Heidi nautti katsoa omia hevosiaan muiden ratsastajien työskenneltävinä, sillä silloin näki paremmin miltä hevonen näytti ulospäin ja miten ratsastaja vaikuttaisi hevoseen.
"Sano vaan, niin mä teen teille vaikka täyden esteradan", Heidi lisäsi hymyillen. Hän olisi ehkä voinut tehdä jotain tärkeämpääkin ollessaan tallilla, mutta Malachain katseleminen tuntui sillä hetkellä mukavimmalta askareelta. Eikä Laurissakaan mitään vikaa ollut, Heidi ajatteli ja tuhahti ajatuksenkululleen ääneen.
Lue toki lisää!
» 26.07.2019 - Power Jump (kirjoittanut Lauri Merikanto)
Pilvet norkoilivat tallipihan yllä, kun Lauri pakkasi kolmen kisaratsunsa tavaroita hevosautoon.
"Otithan Malachain kilpailunumeron, laitoin sen eilen valmiiksi?" Heidin ääni kysyi. Laurin katse kävi naisessa, joka oli raskaudestaan huolimatta halunnut tarjota apuaan kevyimmissä valmisteluissa.
"Otin, kiitos siitä", mies vastasi laskien mustalla hupulla suojatun estesatulan sille tarkoitettuun paikkaan. Koska Lauri ja Jeramy olivat lähdössä samalla autolla, neljän hevosen tavaroita joutui sommittelemaan kuljetusauton varustetilaann hieman tavanomaista pidempään.
"Malachai perälle, sitten Vargas, Lollo ja Vegas", Heidi luetteli. Lauri nyökkäsi ja vilkaisi Viljamia, joka oli ottanut korviaan luimistelevan Malachain liinan päähän. Ori rynnisti autoon luonnettaan alleviivaten: ei olisi ollut lainkaan Malachain tapaista kieltäytyä menemästä kyytiin, kunhan ori teki sen luonteelleen uskollisesti eli raivolla.
Neljän hevosen kanssa kisoihin lähdettäessä kisahoitajat olivat korvaamattomia. Vivia lastasi Vargasin, jolloin Jeramy sai taluttaa oman ratsunsa kyytiin ja Laurille jäi aikaa keskittyä tarkkailemaan vasta muutama viikko sitten Suomeen saapuneen Vegasin reaktioita lastaustilanteeseen. Tummanrautias seurasi muiden hevosten liikehdintää korvat uteliaasti hörössä, eikä vaikuttanut sen stressaantuneemmalta kuin muissakaan tilanteissa. Laurin mielestä Vegas oli ajoittain liiankin flegmaattinen, sillä tammaan oli vaikea saada kunnon kontaktia eikä se tuntunut välittävän ylimääräisestä huomiosta. Se piirre saattaisi kuitenkin muuttua ajan myötä ja Lauri toivoi, että saisi tammasta syksyyn mennessä irti edes pykälän enemmän.
"Oletko miettinyt verryttelyä? Malachain kanssa täytyy ottaa aikaa, mutta toki Vegaskin tarvitsee hyppyjä alle", Heidi pohti ääneen. Lauri vilkaisi brunettea huvittuneena, koska naisen äänestä kuulsi kaipuu kisaradoille - ja satulaan ylipäänsä.
"Olen", Lauri vastasi rehellisesti, koska mies oli yrittänyt räätälöidä koko kuluneen viikon jokaiselle ratsulle sopivaksi. Vegasin kohdalla se oli tarkoittanut napakoita treenejä, joiden aikana tamman oli täytynyt reagoida nopeasti pohkeeseen ja liikkua aktiivisesti eteen niin sileällä kuin estetehtävissäkin.
"Mutta suunnitelmat muuttuvat joka tapauksessa", Lauri huoahti ja korjasi asentoaan ratin takana. Lauri oli luvannut ajaa koko viikonlopun ja Heidi oli tullut tämän seuraksi etupenkille.
"Niin", Heidi hymyili ja loi Lauriin katseen, joka ei itsessään olisi aiheuttanut hämminkiä sen vahingossa huomaavan Vivian toimesta. Lauri kuitenkin tiesi, mitä ajatuksia sinisten silmien alle kätkeytyi, vaikkei sillä hetkellä halunnut analysoida kuin mahdollisia vaaranpaikkoja hitaanpuoleisen Vegasin verryttelemisessä.
Loppujen lopuksi verryttely oli helpoin osuus Vegasin kanssa, sillä vaikka Lauri oli saanut tammasta positiivisen vaikutelman rataesteiltä siinä määrin, mitä oli uudenkarhealla hevosellaan ehtinyt hyppäämään, tamma oli jäänyt puoliuneen radalla. Se oli kyllä edennyt ja suorittanut tasaisen hyvin, mutta tummanrautiaan ajoittain väläyttelemä terävyys hypyistä oli jäänyt vain haaveeksi. Toisaalta se oli vahvistanut Laurin tunnetta siitä, että valinta luokkakorkeudesta oli osunut oikeaan: uusi hevonen oli aina uusi hevonen, vaikka sen kilpailutaso olisi entisessä kodissa ollut korkeammalla.
Kilpailupaikalla oli kuhinaa, eikä ratsujen ja ratsastajien seassa luoviminen toisille hevosille ärhentelevän trakehnerorin kanssa ollut järin miellyttävää. Laurin ilme oli vakavan keskittynyt, kun mies talutti Malachain väljemmille vesille, nousi orin selkään vauhdista ja suuntasi kohti verryttelykenttää Viljamin valmiiksi kävelyttämällä ratsulla.
Malachain kanssa oli oltava fiksu ja aina askeleen edellä. Energiaa pursuavaa orin kanssa oli turha lähteä väsytystaisteluun, sillä sen ratsastaja hävisi aina. Lauri oli työskennellyt Malachain kanssa helmikuusta lähtien ja vaikka onnistumiset oli koettu aina kotikentällä, mies tiesi orin kapasiteetin venyvän - kunhan sen vain osasi valjastaa oikeaan käyttöön.
Verryttely sujui suunnitellusti: Lauri työsti Malachaita ensin sileällä niin kauan, että ori alkoi vastata apuihin edes jotenkin kisatilanteesta huolimatta ja otti vasta sitten hyppyjä varoen muita ratsukoita. Malachain kanssa hyppyjä sai ottaa reilusti, jotta ori sai roiskia pahimmat virtansa pois ja alkoi kuunnella aika-ajoin ratsastajankin mielipiteitä lähestymisiin ja ponnistuspaikkoihin. Lauri tunsi verryttelyä seuraavien katsojien silmät selässään, kun antoi Malachain tulla okserille suuressa, ehkä holtittomalta vaikuttavassa laukassa tietäen, että machoilevan orin täytyi saada näyttää kyntensä tai se päättäisi tehdä sen radalla.
Ennen rataa Lauri kertasi mielessään radan vaikeimmat osuudet Malachain osalta. Ne olivat vesi, jolle askeleen täytyisi osua kohdalleen, sarja, jolla Laurin täytyisi antaa orin edetä tai se turhautuisi ja ottaisi turhan puomin sekä kaareva linja kuudennelta esteeltä seitsemännelle, jolle Malachai lähtisi helposti ryysäämään.
Lähtömerkin jälkeen kaikki vaaranpaikat kuitenkin pyyhkiytyivät Laurin mielestä. Se ei johtunut siitä, että mies olisi jännittänyt liikaa kyetäkseen hyödyntämään etukäteen tekemiään mielikuvaharjoitteita - ei, se johtui siitä, että Laurin oli pakko keskittyä ratsuunsa siinä hetkessä. Malachain kaviot nielivät jo derbyä, eikä yhdellekään turhalle ajatukselle ollut enää tilaa. Ei vedellä, jonka yli Malachai venytti itsensä juuri ja juuri kohdalleen osuneen ponnistuspaikan ansiosta. Ei sarjalla, johon ori mahtui leikiten Laurin ennakkospekuloinnista huolimatta.
Eikä varsinkaan linjalla, jolla Malachai yritti räjäyttää pankin kiihdyttämällä kuudennen esteen jälkeen niin radikaalisti, että Lauri joutui kääntämään orin odotettua jyrkemmin vehreälle esteelle, jota Malachai ei onneksi ehtinyt ihmetellä. Mustan trakehnerin suupielistä lensi vaahtoa ryntäille, kun se ponnisti hyppyyn hetkeäkään epäröimättä ja antoi ratsastajalleen muutaman sekunnin aikaa vetää henkeä ennen seuraavaa käännöstä.
"Hapottaako?" Heidi virnisti. Lauri siristi silmiään yrittäessään tulkita naisen olemusta, sillä brunette tuntui peittävän jotain virnuilunsa taakse.
"Hieman", Lauri puuskahti nostaen naisen tarjoaman juomapullon huulilleen. Urheilujuoman maku ei ollut kummoinen, mutta Lauri tiesi tarvitsevansa kaiken energian voidakseen ratsastaa päivänsä isoimman, järkevän ja ennen kaikkea turvallisen radan. Mies ojensi juomapullonsa takaisin ja kumartui taputtamaan Vargasin kaulaa tarkistaen samalla, että aamulla tehtyjen sykeröiden kuminauhat olivat pysyneet ehjinä.
"Hyvä", Heidi tokaisi erikoisen hymynsekaisen irvistyksen kera ja sai Laurin kohottamaan kulmiaan. "Etpähän ylpisty liikaa."
Lauri tiesi Heidin vitsailleen, mutta jäi miettimään naisen sanoja palatessaan Vargasin kanssa verryttelykentälle ottamaan viimeiset viimeistelyhypyt ennen starttiaan. Kolmella ratsulla starttaamisen lomassa oli tosiaan vaikea ylpistyä liikaa, koska kiire, apujen säätäminen eri ratsuille sopiviksi ja väkisinkin suuremmilla radoilla taipuva kunto haastoivat kisatunnelmasta nauttimista tai minkäänlaista leveilyä. Ensimmäisinä kuukausinaan Saksassa Lauri oli saanut pomoltaan palautetta siitä, miten oli toden totta ollut liian ylpeä. Saschalta saatu palaute ja yksi läheltä piti -tilanne oli saanut Laurin arvioimaan kokonaisuuden uudestaan.
Ei ollut järkeä uhrata koko uraansa alle minuutin loiston vuoksi, jos sekin päättyi omaan loukkaantumiseen tai mikä pahempaa, ratsun kilpauran pilaamiseen.
Tuotosluokassa 30/37 4 virhepisteellä.
Arvoluokassa 11/52 4 virhepisteellä.
» 21.09.2019 - Ruunaankoskella (kirjoittajana Lauri Merikanto)
"Onneksi on Viljami", Heidi hymyili tietäväisenä, kun Lauri sai vaihdettua nopeasti jäähdyttelemänsä Vegasin valmiiksi varustettuun ja kävelytettyyn Malachaihin. Viljami piti kasvonsa visusti peruslukemilla, kun Lauri kiitti miestä Heidin sanojen jatkeeksi ja yritti tulkita Malachain tappavan hapanta ilmettä. Kahden tamman jälkeen orin satulaan nouseminen voisi olla kulttuurishokki, vaikka Lauri olikin jo alkanut viihtyä trakehnerin satulassa ainakin kotikentällä.
"Onneksi on hevosenomistajat ja niiden kaistapäiset hevoset", Lauri mutisi Viljamin kaikottua hevosautolle Vegas käsipuolessaan. Malachai steppaili kävellessään kohti verryttelykenttää, mutta Lauri istui tyynesti ruskeassa satulassa ja loi ilkikurisen katseen Heidiin.
Verryttely alkoi hyvin ja Lauri keskittyi pitkään sileällä työskentelyyn. Ensimmäinen hyppy oli räjähtävä, mutta jo toisessa Malachai alkoi keskittyä ja Lauri saattoi siirtyä suurempaan esteeseen. Mustan orin kaviot tamppasivat verryttelykentän paikoitellen pehmennyttä pohjaa reippaassa laukassa, kun Lauri huikkasi ilmoituksen esteelle lähestymisestä aikeenaan ottaa vielä pari hyppyä ennen kisasuoritusta. Malachai imi kohti estettä heti miehen käännettyä orin linjalle, jonka Lauri tajusi esteen jälkeen tukituksi vasta muutama hassu metri ennen hyppyä. Kentän toiseen päätyyn muodostunut ruuhka oli saanut yhden ratsukon jämähtämään hyvin lähelle verryttelyestettä, eikä ratsastaja näyttänyt tajuavan jäävänsä sitä menoa kiehuvan trakehnerin alle.
Laurin huulet pysyivät visusti kiinni, kun mies teki nopean ratkaisun ja käänsi orin esteen ohi samalla reilummin jarruttaen, jotta Malachai ei jyräisi esteimussaan esteen takana parveilevaa ratsukkoa. Ratkaisua seurasi nopea reaktio, kun palkokasvin syvälle sieraimeensa vetänyt Malachai nakkasi takapäänsä napakasti ilmaan pukittaen niin, että kiinnitti jopa aiemmin esteen eteen ratsastaneen naisratsastajan huomion. Orin kimpoaminen ei jäänyt yhteen pukkiin, vaan se protestoi pakollisen ohiratsastuksen jälkeen kaikkea, mitä Lauri teki: puri kiinni kuolaimeen, venytti laukkaansa holtittomaksi ja poukkoili pohjetta karkuun.
Jos kyseessä olisi ollut päivän toinen startti, Lauri olisi saattanut harkita sen jättämistä väliin. Mutta koska Malachai ei ollut hypännyt kisapaikalla vielä yhtäkään luokkaa ja pursusi energiaa siitäkin huolimatta, että oli verisesti loukkaantunut ratsastajansa ratkaisusta verryttelyssä, Laurin oli pakko lähteä radalle jo ihan koulutusmielessä. Lähtömerkki sai trakehnerin takasilleen, eikä Laurilla ollut muuta vaihtoehtoa kuin vetää kuvainnolliset silkkihansikkaat käsiinsä ja unohtaa kaikki ne päämäärät, jotka mies oli ratsastuksellisesti Malachain kanssa siihen mennessä saavuttanut. Yksi turhauttava tapahtuma verryttelyssä ja Malachai tuntui unohtaneen kaiken sen, johon Lauri oli sitä talvesta lähtien totuttanut.
Ensimmäiset kolme estettä tulivat alas jo ihan siksi, ettei Malachai ottanut pidätteitä vastaan vaan paahtoi esteitä päin ja ponnisti hyppyihin aivan liian kaukaa roiskaisten puomit mukaan jo etukavioillaan. Kolmannen esteen jälkeinen pidempi lähestyminen neloselle antoi Laurille mahdollisuuden ottaa oria reilummin kiinni siitäkin huolimatta, että siitä seurasi vittuuntunutta pomppimista. Sen jälkeen mies saattoi kuitenkin ratsastaa Malachaita kohti seuraavaa estettä ja varmistaa, että ponnistuspaikka osui kohdalleen. Loppurata sujui virheittä, vaikkei Malachai tuntunut missään vaiheessa lähellekään niin hyvältä kuin se kotikentällä edes huonompina päivinä tuntui.
"Helvetti", Lauri puuskahti kohdattuaan Heidin kasvot. Malachai oli vaahdossa ja mies oli ravannut sen kanssa pitkän kaavan mukaan varmistaakseen, että alkuradan kireänä liikkunut ori saisi riittävästi palautumisaikaa.
"Verryttely meni aivan päin honkia", mies selvensi muistamatta, oliko nähnyt Heidiä verryttelykentän reunalla. "Muuta tämän kanssa ei kyllä tarvitsekaan."
Kaikesta huolimatta Lauri taputti Malachain hionnutta kaulaa, koska loppujen lopuksi ori oli ollut vain olosuhteiden uhri.
