Cherished

10.08.2014

Leititin ruunikon tamman hopeista harjaa tottuneesti ja seurasin sivusilmälläni Kirpun nuokkumista käytävän naruja vasten. Oli kisapäivän aamu ja lähtisimme tunnin kuluttua ajamaan kisapaikalle, Kirppu onneksi oli siitä varma hevonen, että ei tarvinnut stressata menisikö se koppiin vai ei. Sain viimeisenkin letin sidottua kiinni ja aloin kietoa niitä siisteille sykeröille. Siinä ei mennyt kauaa ja suihkautin vielä vähän lakkapullosta sykeröiden päälle, jotta ne pysyisivät hyvinä koko päivän.
Olin pessyt tamman illalla kunnolla, joten nyt karvapeite tarvitsi enää harjauksen ja vähän showshineä. Kirppu seurasi laiskasti työntekoani, sille tämä oli täysin arkipäiväistä ja kiitin onneani, että energinen tamma oli hoitaessa näin rauhallinen. Kun olimme valmiit, käärin mustiin jalkoihin puhtaanvalkoiset pintelit ja laitoin vielä etujalkoihin valkoiset karvaputsit. Lopuksi kiinnitin kuljetussuojat vielä jalkoihin ja häntäsuojuksen. Kirppu sai selkäänsä kevyen, oranssin kuljetusloimen, johon oli kirjailtu tamman nimet mustalla kaunokirjoituksella. Irroitin riimun naruista ja vaihdoin sen päähän tummanruskean nahkariimun, missä oli luonnollisesti pehmusteet niin niska-, kuin turparemmeissä.

Kirppu on ollut ihan mielettömän kuuliainen ja rento viime päivinä, joten tämän päivän sinivalkoinen ruusuke Lowland Studin koulukilpailuista ei tullut suurena yllätyksenä. Tamma oli koko radan ajan tosi letkeä ja minusta jopa tuntui, että ratsastin kouluhevosella, enkä ADHD-estetykillä. Kirppumaiseen tapaansa tamma järjesti palkintojen jaossa kouluväelle kunnon kunniakierroksen, kun se rallitti täydellä teholla syvät urat kentän pohjaan ja pärskähteli onnensa huipulla.
Kotimatka sujui onneksi nopeasti ja kotona Kirppu sai luxushoitoa vaahtokylvyn ja melassiveden muodossa. Lisäksi se sai herkulliset mössöt kaupan päälle ja pääsi vielä illaksi pariksi tunniksi tarhaan riekkumaan ja juoruilemaan tallin hevosille menestyksestään.

17.08.2014

Katselin tallin taukohuoneesta, kun Kirppu ravaili edestakaisin tarhassaan selvästi yrittäen villiinnyttää laumatovereitaan pieneen riekkumishetkeen. Join kahvikuppini tyhjäksi ja suuntasin satulahuoneeseen. Otin sieltä Kirpun suitset, harjakassin ja suojat, sekä juoksutusraipan. Vein tavarat tamman karsinan eteen, jonka jälkeen lähdin maneesiin. Laskin irtohypytyskujan alas ja kävin laittamassa kujaan kolme estettä; ristikon, pystyn ja okserin. Nostin okserin metrin korkuiseksi ja sitä edellisen pystyn vähän alle 80 senttiin.
Lähdin maneesista ja kävin hakemassa Kirpun tarhasta, tamma syöksyi portille innoissaan töihin pääsystä. Hölkkäsin ruunikon kanssa tallin ovelle asti, kun en jaksanut alkaa nyppimään sitä käyntiin joka askeleella. Kävelimme talliin ja vein Kirpun sen karsinaan, sidoin sen riimunnarun karsinan kaltereihin ja harjasin tamman reippaasti läpi. Kirpusta huokui kärsimättömyys päästä revittelemään ja hymyillen sidoin sille suojat jalkoihin, hyvätapaisena tamma piti aina käsiteltävää jalkaa paikoillaan, mutta se nousi ilmaan samantien saatuani suojat laitettua.

Maneesissa kävelytin Kirppua kymmenisen minuuttia, jonka aikana kummankin kärsivällisyys oli testauksessa, kun tamma olisi halunnut jo mennä ja minä tiesin miten tärkeää oli pakottaa hevonen verryttelemään verkkaisesti.
Lopulta napsautin riimunnarun irti Kirpun kuolainrenkaasta ja se lähti, kuin tykinsuusta pukkilaukkaan. Nauroin ääneen, kun se iloitsi vapaudestaan, kuin pikkuvarsa päästyään laitumelle ensimmäistä kertaa. Hetken päästä tamma huomasi estekujan ja lähti sen suuntaan korvat hörössä ja kaula kaarella. Ensimmäiset hypyt menivät vähän hullunkurisiksi, kun Kirpun innostus meni tekniikan edelle, mutta hiljakseen se alkoi myös keskittymään itse hyppyihin.
Kävin välillä nostamassa esteitä, kunhan ruunikko oli hieman rauhoittunut alkutunnelmistaan. Kirppu oli maailman helpoin hypytettävä, sillä sitä ei tarvinnut käskeä mitenkään, se osasi pysyä poissa kujasta, jos siellä oli ihminen edessä ja oma-aloitteisesti laukkasi maneesia ympäri oikeaan suuntaan.

Irtohypytyksen jälkeen, kun Kirppu oli rauhoittunut täysin, hyppäsin sen paljaaseen selkään kiinnitettyäni riimunnarun tamman kuolainrenkaisiin ohjiksi. Hirveän usein en luottanut ruunikon rauhallisuuteen tarpeeksi mennäkseni sillä ilman satulaa, mutta nyt se oli juuri oikeassa mielentilassa.
Loppukäyntien jälkeen hyppäsin alas selästä ja talutin tamman takaisin talliin, jossa se sai kunnon harjauksen ja melassivettä. Kirppu näytti tyytyväiseltä ja päästettyäni sen takaisin tarhaan, se tallusteli rauhassa heinäkasan luokse ja alkoi syömään.

12.12.2014

Talven ensilumi oli satanut yön aikana, hevoset olivat innoissaan päästessään aamulla ulos, vaikka joutuivatkin loimitettuna pihalle. Kirppu leikki pikkuvarsaa saaden muutkin hevoset riekkumaan kanssaan hetken aikaa. Onneksi tunnelma rauhoittui ajan myötä ja kävin hakemassa parin tunnin päästä hopeanruunikon tamman takaisin sisälle. Ajattelin lähteä sen kanssa maastoon.
Harjauksen jälkeen laitoin Kirpulle jännesuojat ja putsit kaikkiin jalkoihin, hokkikauden alussa sai sellaisen sählääjän kanssa käyttää kaikki mahdolliset suojat, jotta säästyttiin jalkahaavoilta.

Alkumatkasta Kirppu ei meinannut millään pysyä nahoissaan ja sain pidättää sitä tuon tuosta, että sain sen pysymään jossain käynnin ja ravin sekoituksessa. Lopulta pääsimme hyväpohjaiselle suoralle ja annoin Kirpun revitellä vähän. Tamma lähti pinkomaan minkä jaloistaan pääsi korvat höröllä ja minä pidin vain kiinni ja toivoin, että saisin sen pysähtymään suoran lopussa.
Onneksi jarrut toimivat laukan jälkeen hieman paremmin ja suuntasimme metsäpolulle, jossa Kirppu sai tosissaan tehdä töitä pysyäkseen pystyssä kantojen ja kivien seassa. Kannustin tamman raviin, kun polku leveni hieman ja ratsastin ihanan jouluisessa maastossa vielä puolen tunnin ajan. Maisemat olivat todella kokeneet muutoksen valkoisen peitteen myötä. Kirppu eteni hyvää vauhtia ja hetken päästä kotitalli häämötti jo edessä. Tallissa harjasin Kirpun vielä hyvin, loimitin ja juotin sen ja päästin takaisin tarhaansa.
Seurasin hetken aikaa tamman syömistä, se oli saanut uuden tarhakaverin rautiaasta Siiri-nimisestä puoliveritammasta. Ne olivat tulleet todella hyvin yhteen alusta saakka, nytkin Siiri meni heti samalle heinäkasalle Kirpun kanssa.