Everglade Purpleheart

22.08.2014

Purplen neljäs jälkeläinen saapui maailmaan tänään ja pakkohan sitä oli heti käydä katsomassa. Aivan ihana varsa sieltä oli tullut, toivottavasti se perii edes vähän isänsä nallekarhuluonnetta.

Kirjavan kanssa teimme tänään puomiharjoituksia, se oli jo alkuverryttelyissä ihan pörheänä. Ratsastin sen kunnolla läpi ja tein paljon väistöjä sekä taivutuksia, että Purple sai käyttää ihan koko kehoaan ennen puomeille menoa.
Tulimme ensin ravissa muutamia suoria ja kaarevia puomisarjoja. Aluksi ori yritti kiirehtiä ihan hirveästi ja kolisutteli puomeja minkä kerkesi, koska eihän tämmöinen hieno korkeiden esteiden ruusukehai nyt mitään maapuomeja suostunut kunnolla kulkemaan.
Kuitenkin sen kulku parani ratsastamalla ja hetken päästä allani oli hyvin ilmava sekä tarkkajalkainen kaveri, jonka kanssa nostettiin seuraavaksi sitten laukka. Laukassa tultiin taas suoria ja kaarevia linjoja, niiden kanssa tultiin jo tosi tarkasti. On hyvä tehdä paljon erilaisia harjoituksia varsinkin kisahevosille, sillä se ainainen suorittaminen ja treenaus käy sekä ratsastajan, että hevosen päälle.

Puomitunnin jälkeen Purple oli selvästi virkeämpi, vaikka tietysti se oli myös väsynyt tunnin ratsastusurakasta ja keskittymisestä. Siitä kyllä heti huomaa, kun vähän vaihdellaan normaaleja tehtäviä, niin sen jaksaminen on ihan toista luokkaa, kuin silloin, kun vaan pyöritään tutuissa koulu- ja esteharjoituksissa.
Tallissa pesin orin haalealla vedellä, kuivasin suurimmat vedet pois ja laitoin sille kuivatusloimen päälle. Kylmäsin jalat vielä hyvin, jonka jälkeen päästin Purplen vielä tarhaan pariksi tunniksi.
- Heidi

02.10.2014

Anivarhain aamulla ajoin tallille ja kiinnitin trailerin maasturini perään. Olin pakannut tavarat siihen jo illalla valmiiksi, jotta pääsisimme jouhevasti tänään liikkeelle. Avasin lastaussillan ja etuoven, jonka jälkeen suuntasin talliin, jossa hevoset jo odottivat aamupalaansa. Loimitin ulos menevät hevoset sadeloimiin, sillä sääennuste oli luvannut sateen mahdollisuutta ja talli oli täynnä herkkähipiäisiä puoliverisiä.
Kaiken muun ollessa valmista otin vihdoin Purplen hoitopaikalle ja riisuin siltä loimen pois. Onneksi se ei ollut maannut lantakasassa ja näytti vielä suhteellisen puhtaalta eilisen vaahtopesun jäljiltä. Harjasin hevosen kunnolla läpi ja laitoin orille suojat ja putsit kaikkiin jalkoihin. Tämän jälkeen laitoin vielä kuljetussuojat niiden päälle ja selkään ohuen kuljetusloimen. Purplen lastaus kävi kädenkäänteessä ja pian olimmekin jo matkalla kohti kilpailupaikkaamme, Reiterin kilpailukeskusta.

Tänään vuorossa oli kenttäkisat ja minua jännitti suunnattomasti. Tiesin rataesteiden ja kouluosuuden sujuvan hyvin, mutta itse maasto-osuus sai minut hermostuneeksi. Purple kyllä hoitaisi homman kotiin, mutta pysyisinkö minä kyydissä?
Kisapäivä eteni letkeästi ja ennen kuin huomasinkaan, se oli jo ohitse ja huomasin istuvani Purplen selässä matkalla palkintojen jakoon. Olimme sijoittuneet neljännelle sijalle, joka oli enemmän, kuin olisin uskaltanut koskaan toivoa.
Ruusukkeiden saamisen jälkeen lähdimme kunniakierrokselle, jossa Purple esitteli vielä yleisölle omaa kiitolaukkaansa ryöstäytyessään käsistä ja melkein ohittaessaan meitä ennen laukkaavat ratsukot. Onneksi sain sen pidettyä jonossa paikallaan ja ohjattua sitten kierroksen jälkeen pienelle ympyrälle, jossa vauhti hiipui loppuen sitten kokonaan. Kisapäivä oli ollut todellinen menestys ja hymyssäsuin saatoimme lähteä kotia kohden.
- Heidi

03.01.2015

Ilmoitin Purplen tänään estelaatuarvosteluihin. Orin kanssa ollaan tultu ihan uskomaton matka, sillä valehtelematta ostin sen oikeastaan pelkästään värinsä vuoksi kasvattajaltaan. Pian pikkupojan saavuttua kotiin huomasin, että ei siinä varsassa pelkkä väri tainnut maksaa, vaan myös ihan suku ja liikkeet.
Aamutallin jälkeen harjasin kirjavan orin oikein kunnolla ja heitin sille estekamat niskaan. Purple alkoi vähän jopa päristä huomatessaan pääsevänsä hyppimään, aikataulujen vuoksi orin hypytykset ovat jääneet hieman vähemmälle ja sen kyllä on huomannutkin. Maneesissa rakensin meille ensin esteradan, jonka jälkeen hyppäsin selkään ja aloitin alkuverryttelyt.

Lämmittelyn jälkeen ohjasin Purplen ensin innarilinjalle, josta selvisimme ihmeen kaupalla ehjinä ulos. Kirjava tuntui pursuavan energiaa ja se purki sen sähläämiseen sekä vauhtiin. Sain tehdä aika pitkään töitä, että ori alkoi rauhoittua ja keskittymään jalkoihinsa, jonka jälkeen pääsimme vasta vähän isommille esteille.
Muutaman pystyn jälkeen otin leveän okserin ja kapean esteen mukaan harjotteisiin, Purple työskenteli todella innoissaan ja onneksi kuunteli minua jo paljon paremmin, kuin alkutunnista. Orin kanssa ei tarvitse pelätä erikoisesteitä edes loman jälkeen, kirjava hoiti homman kotiin, kuin ammattilainen konsanaan.

Hyppäsin esteet vielä ratana pariin otteeseen vaihtaen estejärjestystä joka radan jälkeen. Eniten vaikeuksia tuntui tuottavan pitkien teiden esteet, sillä niissä Purplella oli aikaa kerätä innostusta ennen hyppyyn lähtöä ja niissä huomasi tekniikan kärsivän roimasti. Sen sijaan tiukat ja hankalat lähestymiset sujuivat kaikkein parhaiten, kun orin piti vain keskittyä kääntymään ja hyppäämään, se ei ehtinyt miettiä liikaa.

Loppuverryttelyinä lähdimme lyhyelle maastokävelylle. Purple höyrysi oman villavilttinsä alta pikkupakkasessa ja minä tein luultavasti ihan samaa oman toppatakkini alta. Lumipeite narskui hieman kirjavan hokkien alla ja minä ihastelin maisemaa orin kävellessä pitkin ohjin metsäpolkua eteenpäin.
Tallissa purin Purplen varusteista ja kylmästä ilmasta huolimatta pesin sen kokonaan. Siirryimme pesupaikalta solariumin alle ja laitoin koneen käyntiin siksi aikaa, kun hain orin kylmäsuojat pakkasesta. Purple oli yksi tallin ainoista hevosista, joka ihan oikeasti nautiskeli solariumin lämpölampuista, nytkin se seisoi pitkään kolmella jalalla, nojaten päätään ketjujen kannattamaan riimuun. Jos joku olisi katkaissut ketjut, ori olisi varmasti rojahtanut tallin lattialle, kuin jauhosäkki konsanaan.

Lämmittelyiden jälkeen laitoin Purplelle selkään villaloimen ja paksun fullneck-toppaloimen. Ori näytti hieman vastahakoiselta siirtymään lämpimästä paikastaan ulkoilman pakkaseen, mutta seurasi nätisti silti perässä. Tarhaan päästyään kirjava asteli suoraan heinäkasalle ja upotti päänsä korsien sekaan tyytyväisen näköisenä. Katselin hevosen syömistä hetken aikaa, kunnes kävelin takaisin talliin ja hyökkäsin Purplen varusteiden kimppuun. Siitä oli jo luvattoman pitkä aika, kun olin suorittanut kunnon varustehuollon ja varsinkin koulusatula näytti juuri siltä. Hankasin nahkaisia varusteita melkein kaksi tuntia, vaihdoin satulahuovat ja tarkistin, ettei kuolaimiin ollut tullut teräviä reunoja, jotka saattaisivat hangata orin suupielet auki. Kaiken kiiltäessä nahkarasvasta olin vihdoin tyytyväinen ja lopetin. Katsahdettuani kelloon huomasin hevosilla olevan jo päiväruokinnan aika, joten suuntasin heinävarastolle ja lähdin jakelemaan ruokaa nälkäisille ystävilleni. Purplella oli vielä muutama tuppo jäljellä aamuheinistään, kun se oli joutunut suoraan aamun jälkeen töihin, mutta otti silti uuden kuorman vastaan tyytyväisesti höristen. Onni oli omistaa niin hieno hevonen, kuin Purple oli.
- Heidi