Virtuaalihevonen - Takaisin hevoslistaukseen
VIP MVA Fn PP MVA, KTK-II, ERJ-II
Jazz Artist
Muistoissa 03.01.2011 - 28.12.2015
© -
Perustiedot
Nimi | Jazz Artist |
Lempinimi | Jace |
Syntymäpäivä | 03.01.2011 |
Rekisterinumero | VH11-031-0080 |
Rotu | Suomalainen puoliverinen |
Sukupuoli | Ori |
Säkäkorkeus | 163 cm |
Väri | Ruunikko |
Koulutustaso | ko HeA re 160 cm me 140 cm |
Painotus | Esteet |
Kotitalli | Mel Seren |
Omistaja | nica VRL-01425 |
Kasvattaja | Donna |
Muuta | |
Kuvagalleria
© Maastoestekuva AnneL 2012
© Rakennekuva Carolina
© Este- ,pää- ja tarhakuvat nica
© Koulukuva(grayscale)
EscyKane / (väritys)
nica
Ikääntyminen
03.04.11 - 3v.
03.05.11 - 4v.
Nyt 12 vuotta
Luonne
Yleisesti: Jacen nähnyt voisi kutsua hevosta ADHD:ta sairastavaksi pikkulapseksi. Omistaja ei kuitenkaan suostu myöntämään hevosen käyttäytyvän huonosti tai olevan turhan ylienerginen höselö.
Hevonen on reipas ja rohkea. Se höslää satunnaisesti harjattaessa ja on muuten vain ylisosiaalinen ja huomionkipeä. Sisällä se käyttäytyy hyvin, mutta ulos päästessään Jace muuttuu huomattavasti säpsymmäksi. Yleensä säikkyminen on pelleilyä ja esittämistä.
Hoidettaessa: Jace käyttäytyy yleensä mallikkaasti karsinassa. Ori ei ole missään tapauksessa ilkeä, se on vain utelias käydessään näykkimässä taskuja hampaillaan tai tuuppiessaan hoitajaa kun oria harjataan. Jace kerjää huomiota ja se tykkää siitä, että sen kanssa puuhastellaan ja ollaan.
Mikään hoitotoimenpide ei tuota ongelmia Jacen kanssa. Suojia laitellessa tai pinteleitä kääriessä Jace voi esittää kutiavansa ja se rupeaa nostelemaan jalkojaan ärsyttävästi. Silloin pitää vain komentaa Jacea olemaan paikoillaan ja lopettamaan jalkojensa nostelun, jotta pintelit saa laitettua Jacelle kunnolla.
Jace tykkää siitä, että sitä rapsutellaan korvien takaa tai ryntäiltä.
Taluttaessa: Ori keksii mitä tyhmimpiä tapoja pelätä puskissa väijyviä vihreitä miehiä ja vaaleanpunaisia hevosensyöjäpetoja. Joskus ori ei tunnu kunnioittavan ihmistä lähes lainkaan ja tuntuu, että se olisi valmis hyppäämään vaikka taluttajan syliin, jotta se pääsisi karkuun näkemiään olemattomia mörköjä.
Jacea taluttaessa pitää siis olla koko ajan tarkkana ja varoa hevosta, jos se päättää säikähtää ja rynnätä mihin tahansa ilmansuuntaan jalat sattuvat silloin viemään. Jacea talutetaan yleensä suitsista tai päitsillä, niin että hevosella on ketju suussa.
Tarhaillessaan Jace sytkyilee ja juoksentelee tarhassa minkä kerkeää. Ainakin hevosen kunto kasvaa, kun se on jatkuvasti liikkeessä. Ilmeisesti ori näkee mörköjä ja yrittää aina karkuun tarhan toiseen päähän. Muutaman kerran Jace on juossut aidoista läpi. Mitkään aidat eivät pidä hevosta tarhassa jos ori päättää lähteä, mutta lankkuaidoissa Jace pysyy kuitenkin hyvin. Lankaaidoista Jace saattaa vain rynnätä läpi säikähdettyään olemattomia. Sitten oria saakin jahdata pitkin pihoja, sillä Jace ei aina anna helposti kiinni.
Ratsastaessa ja kisattaessa: Jace on aina alkutunnista todella jännittynyt. Se hermoilee ja sen voi huomata päällä leikkimisellä ja hampaiden narskuttamisella. Kun Jacen laittaa töihin niin hevonen rentoutuu silmissä.
Sisätiloissa Jace on rennompi kuin ulkokentällä tai maastossa, jossa se katselee kaikkia asioita hirveinä mörköinä. Ori touhottaa alkutunnista, mutta sen saa rauhoittumaan muutaman käyntikierroksen jälkeen. Ori oppii nopeasti ja se on osaava. Ori on myös yritteliäs ja se tekee tehtävän loppuun, vaikka alkuosa olisi mennyt todella huonosti. Esimerkiksi linjan, jonka ensimmäisten esteiden läpi Jace on juossut, seuraavat esteet eivät varmasti pysäytä Jacea. Ori loikkii okseritkin vaikka paikaltaan, jos se on vain jaloillaan.
Esteratsuna Jace on loistava. Yritystä löytyy ja rohkeutta hypätä vaikka minkälaisen pelotuksen yli, varsinkin sisätiloissa. Esteillä Jace tuntuu kuitenkin keksittyvän niin hyvin, että se unohtaa ulkokentänkin laidalla väijyvät pedot. Jacella on iso hyppy ja paljon kapasiteettia.
Sukutaulu
i. Smoker 73 fwb, m, 162cm
YLA2, ERJ-I, SPL-I |
ii. C'mon and Love Me
fwb, trn, 163 YLA3 |
iii. Fanaation, EVM |
iie. Cui Kirasa, EVM |
ie. Satisfaction
fwb, m, 167cm |
iei. Riverdown, EVM |
iee. Disturbia, EVM |
e. Robina SUN
fwb, rn, 160cm
KRJ-II, SPL-I |
ei. Heroes&Thieves
holst, rn, 168cm YLA2, KRJ2
|
eii. Hartwall GER, EVM |
eie. Elegance, EVM |
ee. Rycka CC
swb, rn, 161cm |
eei. Ärbar, EVM |
eee. Frostbiten CC, EVM |
Sukuselvitys
Jälkeläiset
synt. 01.01.12 - fwb-o ML Haymitch - E: ML Chaos - om. Kaneli/Ivory
synt. 05.07.12 - fwb-o White Wizard - E: ML Wicca - om. sannafiina
synt. 10.12.13 - fwb-o JB Jive Thief - E: Lush Grenadilla - om. Wild Horse Ranch/Jazzumi VRL-09387
synt. 18.08.14 - fwb-o Hestia Nox Spiritus - E: Cherished - om. Hestia/Heidi N.
synt. 20.08.14 - fwb-t ML Thalia - E: Thalassa Mer - om. Snilli/Meeri N.
Varustekaappi
© -
Päiväkirja
22.04.2011 - Saapuminen
"Wau mikä paikka." totesin katsellessani ympärilleni.
"Keskity nyt vaan siihen ajamiseen tai sai olla viimeinen kerta, kun tulen sun kyytiin." nica huomautti ja kiskaisi ratista, kun auto oli kaartamassa vasemmalle.
Lopetin Järnbyn ihanien maisemien tuijottelemisen.
Ajoin auton parkkipaikalle ja pysäytin sen harmaan auton viereen. Hyppäsimme molemmat nican kanssa ulos autosta ja seurasin nicaa talliin. nica kierrätti minua tallissa ja esitteli paikkoja. Se oli ihan tarpeen
Nappasimme riimunnarut mukaan ja lähdimme tarhoille.
"No mitäs pojat.. ei hemmetti Jace on kasvanut!" huomautin vilkaistessani omissa tarhoissaan tarhailevie puoliverisia. Se ruipeloJace, joka oli Mêl Serenistä lähtenyt, näytti nyt nuorelta kilpurilta. Sakkekin oli saanut massaa ja korkeutta. Hevoset näyttivät hyviltä. Eikä tähän muutokseen oltu oikeasti tarvittu, kuin muutama kuukausi.
"Joo, onhan ne molemmat vähän erinäköisiä nyt." nica hymähti ja meni ottamaan Saken kiinni. Vilkaisin Jacea ja menin hakemaan orin, joka mutusteli heiniään tyytyväisenä.
Jace ja Sakke asuivat tallin keskiosassa. Orit olivat vierekkäisissä karsinoissa. Sidoin Jacen kiinni kaltereihin ja otin siltä kevyen ulkoloimen pois päältä. Laitoin sen roikkumaan karsinan oveen ja kipaisin hakemaan Jacen ja Saken harjalaatikot.
"Tehään ihan pikaharjaus ni päästään joskus liikkeellekin." nica huomautti. Ei sillä, että joskus juuttuisin hinkkaamaan yhtä 10cmx10cm aluetta hevosen karvassa, kun siitä ei kertakaikkiaan lähtenyt kaikki lika.
"Joo." mutisin vastaukseksi ja aloitin Jacen harjaamisen.
Harjauksen jälkeen haimme varusteet satulahuoneesta. Jace sai maastoiluun pelhamit suuhunsa. Suitsien niskahihnassa oli jo lampaankarvat asennettuina.
Kun Jace oli satuloitu, suitsittu ja suojitettu (niillä kaikilla kahdeksalla suojalla, jotka hevosen jalkoihin piti laittaa), hain vielä oman kypäräni ja saappaat autosta ja talutimme hevoset tallipihalle.
"Ei tehdä mitään pitkää lenkkiä, vähän vaan niin pääsee hepat vähän jaloittelemaan. Meillä on kahtena päivänä ollut nyt ihan tiukat estetreenit, niin ei tänään mitään rankkaa." nica selitti kiristäessään Saken satulavyötä ja kiivetessään hevosen kyytiin.
Tuskailin itse Jacen vyön kanssa hetken. Hevonen teki kaikkensa, jotta en saisi vyötä enää yhtään kireämmälle ja nytkin tuntui, että satula keikahtaisi toiselle puolelle, kun kiipeäisin kyytiin.
"Jace - maha - sisään!" tuhisin kiristäessäni vyötä. Lopulta sain sen kaksi reikää kireämmälle ja olin tyytyväinen.
Kiipesin Jacen satulaan ja säädin jalustimet. Sitten olimme valmiita lähtemään.
Jacessa oli virtaa, vaikka se oli treenannut edelliset päivät. Ori tuntui jännittyneeltä tepastellessaan saken perässä Järnbystä pois vievää tietä pitkin. Välillä hevonen puri kuolainta ja rupesi heittelemään päätään. Komensin oria ja se lopetti. 10 metrin jälkeen sama toistui uudelleen.
"Onko tällä ADHD, vai mikä tätä riivaa?" kysäisin nicalta, kun olimme hiljentäneet ravista käyntiin. Routavaurioiden takia hiekkatiellä ei pahemmin kehdannut mennä kävelyä tai hidasta ravailua kovempaa.
"Ei tietääkseni." nica naurahti ja vilkaisi hampaitaan narskuttelevaan hevoseen. "Musta tuntuu, että se on aika innoissaan, kun se pääsee toisen hevosen kanssa maastoon tai ylipäätään maastoon. En nimittäin ole vielä kertaakaan käynyt sen kanssa maastossa täällä Järbyssä."
Ilmeeni saattoi olla näkemisen arvoinen. Olin maastossa pähkähullun puoliveriorin kanssa, jolla ei oltu kertaakaan käyty maastossa. Huomaamattani sormeni nappasivat tukun Jacen mustaa harjaa.
Oikeastaan en enää yhtään ihmetellyt hevosen hermostuneisuutta ja jännittyneisyyttä. Loppujen lopuksi Jace käyttäytyi varsin mainiosti, jos tämä oli sen ensimmäisiä kertoja maastossa täällä.
Teimme puolen tunnin lenkin ja palasimme sitten tallille. Murjotin nicalle, koska tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun minut oli laitettu kokeilemaan jotain extremeä, josta ei oltu kerrottu aiemmin.
Vedin Jacen perässäni talliin ja riisuin siltä varusteet. nica toi Saken talliin ja vei sen karsinaan.
"Hei mä käväsen tuossa juttelemassa vähän tallimestarin kanssa ruokinnasta, niin voitko harjata Saken myös ja viskata sillekin loimen? Pojat saa viedä vielä pihalle." nica kysäisi. Nyökkäsin myöntymyksen merkiksi ja serkkuni lähti tallista.
Puuhastelin hevosten kanssa. Harjailin molemmat läpi parilla harjalla ja laitoin niille ulkoloimet. Sitten vein hevoset yksi kerrallaan ulos (en alkanut taiteilemaan kahden hevosen kanssa, kun hevoset olivat minulle vielä suhteellisen uusia tuttavuuksia).
Sain istuskella tarhojen edessä heinäpaalin päällä viitisentoista minuuttia hevosia katsellen, ennen kuin nica huikkasi olevansa valmis lähtemään. Hyppäsin ylös ja menin autolle. Minua odottaisi vielä muutama liikutettava hevonen Mel Serenissä.
24.04.2011 - Perfect couple
"Omg, Jace, sä olet lihonnut eilisestä." tiuskin hevoselle, kun yritin kiskoa sen mahavyötä tiukemmalle. Hevonen otti askeleen eteenpäin ja satulavyö liukui sormistani.
"Pirun pullistelija!" sähisin ja päästin irti vyöstä, joka tipahti alas ja jäi heilumaan edestakaisin Jacen mahan alle. Jätin hevosen karsinaan ja marssin satulahuoneeseen hakemaan 130cm pitkää satulavyötä. 120cm pitkä ei kertakaikkiaan riittänyt valtavamahaiselle hevoselle. Tai eihän Jace edes ollut niin valtava kuin Sakke, jonka vyön pituus oli varmasti 140, jos ei enemmän.
Palasin Jacen luokse ja tälläkertaa vyö sujahti kiinni, vaikka hevonen pullistelikin. Nyt sen saikin kiskoa melkein viimeisiin reikiin molemmilta puolilta.
Heitin Jacelle suitset päähän ja kiristelin hihnat. Sitten vielä kypärä omaan päähän ja olin valmis.
Jace tallusteli vieressäni säyseästi, kun talutin sitä maneesille. Ulkokenttä oli vielä hieman märkä ja en halunnut Jacen likaantuvan mutavellissä. Varsinkaan kun se olisin minä, jonka pitäisi pestä tai harjata hevonen treenien jälkeen.
Vein Jacen tyhjään maneesiin, suljin ovet ja pysäytin hevosen keskelle hallia. Jalustimia pidensin parilla reiällä ja kipusin sitten kyytiin.
"Noniin poika, katellaas miten koulu sujuu." totesin ja pyysin Jacea kävelemään.
Alkukäynnit annoin hevosen mennä ihan pitkin ohjin. Jace käänteli päätään puolelta toiselle ja välillä hevonen narskutteli kuolainta. Välillä se ravisteli päätään ja heitteli sitä ylös alas.
Keräilin ohjat ja komensin orin raviin. Se lähti liikkumaan tahdikkaassa ravissa, vaikka välillä huomasin nuorikon hakevan tasapainoaan, varsinkin volteilla ja käännöksissä.
Ravailimme ympyröitä ja kiemuroita. Tein myös paljon siirtymisiä ja temmon muutoksia, ihan vain saadakseni osakseni hevosen täyden huomion.
Välillä työskentelimme laukassa. Ori teki laukannostot loikkaamalla pohkeesta eteenpäin ja nostamalla laukan heti saatuaan loikkansa tehtyä. Valtava harppaus horjautti minua ensimmäisellä kerralla, mutta seuraavat osasin jo ennakoida.
Laukassa mentiin lähinnä ympyröillä. Kokeilin muutamaa vaihtoa, mutta Jace ei tuntunut olevan tarpeeksi skarppina vaihtaakseen laukkaa puhtaasti. Kyllä nica oli sanonut, että se yksittäiset vaihdot jo hallitsi. Ilmeisesti kokoamisasteen täytyi olla huomattavasti parempi, jos mieli vaihdella laukkoja Jacen kanssa.
Muutenkin hevonen tuntui olevan kuin pieni ipana. Välillä se jaksoi keskittyä ja polki hienosti alle niin ravissa kuin laukassakin. Välillä sen keskittyminen herpaantui, pää nousi ylös ja Jace ravisteli sitä taas ihan omia aikojaan. Aina, kun se leikki päällään, niin komensin hevosta liikkumaan eteenpäin.
Treenien loppuun ravailimme vähän vapaammin isoilla ympyröillä ja kävelimme loppukäyntejä usean kierroksen. Jace oli hikinen. Siihen saattoi vaikuttaa myös lämmin keli, johon hevonen ei ollut vielä tottunut.
Kun Jace oli tallissa, otin siltä varusteet pois. Vein hevosen pesupaikalle ja huuhtaisin enimmät hiet pois. Päälleen ori sai oman loimensa. Nyt jätin Jacen talliin ja heitin sille eteen siivun heinää. Enempää moinen möhömaha ei tarvitsisikaan.
Kävin moikkaamassa myös Sakkea, mutta en tänään jaksanut liikuttaa sitäkin. Sakke ei pimahtaisi, jos se joutuisi seisomaan yhden ylimääräisen päivän, toisin kuin Jace. Tosin Jacekaan ei lyönyt tyhmyydessään ja energisyydessään vertoja Vertille.
Molemmissa hevosissa oli jotain niin omalaatuista, että jollain tavalla pidin molemmista aivan mielettömästi. Vaikka olinkin tuntenut Jacen vasta tovin ja Vertin monen vuoden ajan.
27.04.2011 - Mr. Scarecrows
Pakko se oli aamusta tulla käymään tallilla poikia moikkaamassa, kun illaksi oli tullut lupailtua lähteä vaikka minne. Sakke ja Jace olivat sisällä kun tulin tallille. Lenja oli viemässä hevosia ulos. Nainen pysähtyi luokseni ja hymyili.
"Sä oot aikaseen liikkeellä." Lenja totesi ja vilkaisi harottavia hiuksiani. "Suoraan sängystä tallille vai?"
Siistin kuontaloani ja yritin saada vaaleita hiuksiani siistimmin.
"Joo, tosin eihän tuo nyt ihan uutta ole." vastasin.
"Ratsastatko vai viedäänkö Jace ja Sakke ulos?" Lenja kysyi. Pudistin päätäni.
"Mä juoksutan ne ja viskaan sit pihalle, jos sopii."
"Paremmin kuin hyvin." Lenja vastasi ja lähti jatkamaan hommiaan.
Kävin vessassa vilkaisemassa itseäni peilistä. Näytin variksenpelättimeltä, ihan oikeasti. Kaivoin takintaskusta Svea-piponi ja tungin sen päähäni.
Palasin hevosten luokse ja kiskoin molemmilta loimet pois. Jätin loimet karsinoiden oviin roikkumaan ja kipaisin hakemaan molempien harjalaatikot. Harjasin hevoset vain pikaisesti ja laitoin niille suojat jalkoihin. Otin ensin Saken liinaan ja talutin sen lähimmälle kentälle. Liinakko ori veti ensin muutaman kierroksen laukkaa, esitti pari ilopukkia ja rauhoittui sitten kävelemään ympyrällä kiltisti.
Tämä variksenpelätin näytti hyvältä. Hevonen oli saanut lihaksia ja sen karva kiilsi. Massiivinen koko oli ehdottomasti Anilta perittyä, vaikka Ani ei ollut läheskään niin raskas kuin Sakke. Korkeutta molemmilla hevosilla oli kyllä reilusti.
Sakke käyttäytyi liinassa oikein mallikkaasti. Se käveli rauhassa, ravasi pyydettäessä, eikä liioitellut laukkaan lähtiessään. Hevonen kääntyi, kun juoksutusraipan vei sen eteen ja hidasti sillä vauhtia. Tuntui, että Sakke oli koko ajan hyppysissä ja hyvin käsiteltävissä.
Samaa ei voinut sanoa Jacesta. Pieni ADHD-riiviö aloitti kiemurtelemalla taluttaessa. Se oli muutaman kerran tulla päälle jo matkalla tallista kentälle. Saatuaan muutaman hyvän läimäyksen juoksutusliinasta, ei Jacekaan uskaltanut edes yrittää kävellä päältäni. Hevonen tyytyi pärisemää ja muljauttelemaan silmiään nähdessään vihreitä miehiä puskien takana.
Sain Jacen tuotua kentälle vahingoittamatta itseäni sen enempää. Päästin Jacen hölkkäilemään isolle ympyrälle, sillä kävelemään se ei tulisi rauhoittumaan. Ääliö kun oli.
Ravuutin Jacea molempiin suuntiin ja sitten otettiin laukkaakin. Kilarithan tämä nuorikko veti ja sain roikkua liinassa kaksin kävin, että Jace ei karkaisi kentältä. Portin kiinni laittaminen voisi hyödyttää seuraavan kerran, kun juoksuttaisin hevosia..
Loppuraveissa Jace rentoutui ja ojensi päätään pitkälle alas. Silloin se oli jo niin kuuliainen, että sain Jacen kävelemään, kun kiskoin sen niin pienelle ympyrälle, että ravi ei enää luonnistunut.
Käsivarret kipeänä Jacen kiskomisesta vein hevosen talliin. Molemmat hevoset saivat vielä kevyet ulkoloimet niskaansa ja pääsivät pihalle jaloittelemaan.
30.09.2011 - Pinkkiä?
"Miksi kaikki sun kamat on pinkkiä!" huudahdin nostaessani likaisen joustopintelimytyn Jacen laatikosta. Okei, ei kaikki kamat olleet pinkkiä täynnä, vain ne mitä neiti hevosenomistaja pakotti pitämään hevosellaan kisoissa! Olin menettänyt uskottavuuteni jo Vertin kanssa limenvihreissä vetimissä ja nyt piti pukea ponille pinkkiä! Kyllä Reita nauraisi makeasti kisakuville, jos sellaisia sattuisi näkemään.
En ollut lainkaan tyytyväinen tähän uuteen väriin. Olisi nyt Jacellakin ollut vaikka limeä..
No, sivuutin pinkin pintelikasan ja nappasin mukaani neljä valkoista pinteliä. Huutohan siitä syntyisi kun moisia meinasin rapakelillä käyttää, mutta en kertakaikkiaan jaksaisi alkaa suojia pesemään. Pintelit oli helppo tökätä pesukoneeseen ja tallin henkilökunta laittaisi ne kuivumaan.
Käärittelin pintelit Jacelle jokaiseen jalkaan, noudin satulahuoneesta satulan ja suitset ja laitoin nekin hevoselle päälle. Ori mussutti heiniään, eikä edes hyppinyt seinille satuloinnin aikana, joten päättelin hevosen olevan nälkäinen.
Omaan päähän vielä kypärä ja suunta kohti maneesia.
Kuten olin osannut jo arvella, niin pintelit näyttivät mustilta jo maneesille päästyämme.
Nousin Jacen satulaan, kiristin vyön ja annoin hevosen kävellä alkukäyntejä pitkin ohjin. Ihan koulupäivä meillä oli tänään.
Alkuun meillä oli pää ylhäällä juoksemista ja avuilta pois kankeamista, mutta puolen tunnin vääntelyn ja kääntelyn jälkeen Jace asettui ja rupesi toimimaan minun käskyjeni mukaisesti. Se rentoutui huomattavasti, pyöristi selkänsä ja pidensi askeltaan. Uskaltauduin istumaan harjoitusraviin.
Laukkaa otettiin sitten pääty-ympyrällä molempiin suuntiin. Väistätin laukassa Jacen takaosaa ympyräuran ulkopuolelle, jotta se tulisi vielä kuuliaisemmaksi. Homma toimi hyvin vasempaan, mutta oikea kierros ei ollut yhtä hyvä. Sen takia oikealle junnattiin pidempään.
Treenien jälkeen Jace oli hikinen. Vein hevosen pesupaikalle, huuhtaisin sen kaulan ja selän lämpimällä vedellä ja heitin selkään villaloimen ja selänlämmittimen. Jalkoihin laitoin kylmäkääreet vähäksi aikaa. Sen ajan kun Jace seisoi pesupaikalla kylmäkääreet jaloissaan, niin minä raahasin hevosen varusteita satulahuoneeseen.
"Meinaatsä joskus siivota ton teidän kolon?" herttainen, mutta samalla niin sarkastinen ääni kysyi satulahuoneen ovelta. Käänähdin ympäri. Lenja, tietenkin.
"Siivoo sä se mun puolesta, jooko?" ehdotin ja virnistin. Lenja naurahti.
"Usko unelmiis. Mut oikeesti. Ihan törkeenä tavaraa ja ne kaikki on ihan likasia." Lenja huomautti. Vilkaisin Jacen tavara kasaa joka oli tulossa jo ulos laatikosta ja kaapista. Tuhahdin.
"No nica ilmestyy paikalle ja siivoo, niin käy aina."
"Ja sillon se ei oo ilonen." Lenja huomautti.
"Ei niistä erota onko ne ilon vai surun kyyneleitä." vastasin ja virnistin. Lenja nauroi.
"Okei, okei. Tee mitä teet. Lähen himaan, näkyillään."
"Joo." vastasin. Lenja lähti ja minä jäin seisomaan varustehuoneeseen Jacen tavararöykkiön ääreen. Ehkä niille pitäisi tehdä jotain. Huomenna.
Palasin Jacen luokse ja irrotin kylmäkääreet. Hevonen pääsi karsinaansa, jonne se heittäytyi tietenkin piehtaroimaan. Korjasin siis hevosen loimen ja selänlämmittimen vielä hyvin ennen tallilta lähtöä.
20.10.2011 - Juoksutusta
Tänään olisi ehdottomasti irtojuoksutuspäivä. Molemmilla hevosilla, jotta ne pääsisivät vähän irroittelemaan muutenkin, kuin ratsastuksen merkeissä. Hain molemmat hevoset sisälle, harjasin ne hyvin ja laitoin ensin Jacelle suitse päähän. Otin suitsista ohjat pois ja jätin ne karsinan eteen. Otin Jacen naruun ja lähdin taluttamaan sitä maneesiin.
Maneesin oli aiemmin varannut tunnuksi, niin saisivat pojat juosta ihan rauhassa, puolisen tuntia kumpikin. Jace tiesi heti mitä oli tiedossa, kun se asteli maneesiin ilman satulaa. Ori heitti etujalkaansa ilmaan ja teki hypyn eteenpäin. Onneksi seisoin hevosen vieressä, enkä edessä.
Laitoin oven kiinni ja päästin Jacen irti. Se ampaisi matkaan ja kiersi maneesin ensimmäistä kertaa pukitellen ja loikkien ihmeellisiä köyryhyppyjä. Sitten alkoi ravaaminen edestakaisin maneesin toista pitkää sivua, jonka jälkeen Jace laski turpansa maahan ja koristen ja ravaillen edes takaisin, se nuuhki samalla maata. Piehtaroiminen kuului myös asiaan ja hevonen heittäytyikin selälleen heti, kun se oli löytänyt oikean paikan.
Jacea ei ollut ikinä tarvinnut hätistää juoksemaan, vaan ylienerginen hevonen kiersi maneesia ihan omasta tahdostaan. Välillä se jäi nuuhkimaan maneesin peilejä, koski turvallaan peiliin tai sai aikaan pölypilven. Silloin ori kääntyi, potkaisi ja paineli vauhdilla maneesin toiseen nurkkaan.
Otin Jacen lopulta naruun ja taluttelin sitä maneesia ympäri, sillä hevonen puuskutti kaikesta siitä juoksemisesta. Kun herran hengitys oli vähän tasaantunut, niin vein sen talliin. Jace sai villaloimen niskaansa ja heinää eteensä.
Kun olin kävelyttänyt Sakuakin vähän juoksemisen päätteeksi, niin vein sen takaisin talliin. Kävellessään vieressäni ori painoi välillä korvat luimuun ja näytti siltä, että upottaisi pian hampaansa käsivarteeni.
Niin se ei kuitenkaan tehnyt ja karsinaan päästyään otin orilta suitset pois ja heitin sillekin loimen selkään ja heinää eteen. Bootsit otin pois jaloista ja harjasin ne. Laitoin myös ohjat kiinni molempien hevosten suitsiin ja palautun tavarat satulahuoneeseen omille paikoilleen.
"Öitä mussukat." huikkasin hevosilleni, ennen kuin lähdin tallista.
24.11.2011 - Höpöliinit
"Huomenta höpöliini." huikkasin Jacen karsinaan. Ori säpsähti ja oli sekunnissa jaloillaan. Se ravisteli itseään ja katsoi silmät suurina minua kohti.
"Höpöliini?" Lenja pilkkasi vieressäni. En ollut huomannut tytön tuloa.
"Hah, en mä niin sanonut."
"Ai et? 'Huomenta höpöliini'" Lenja matki äänensävyäni. Vilkaisin tyttöä, pyöräytin silmiäni ja lähdin kohti satulahuonetta. Lenja seurasi perässä.
En silti kiinnittänyt huomiota tyttöön, ennen kuin olin ottanut Jacen ja Sakun harjalaatikot syliini ja raahasin niitä kohti hevosten karsinoita.
"Eikö sulla ole aamutallissa tekemistä?"
"On." Lenja vastasi, mutta ei lähtenyt omille teilleen.
"No mitä sä siinä roikut sitten? Kerkeet varmaan katella mua muutenkin kuin näin aamutuimaan, kun on vielä hirveä kiirekin."
Lenja nauroi. "Suuret luulot. Mulla on sulle asiaa."
Kuuntelin Lenjan asian. Nyökkäsin tytölle ja lupasin kertoa asian eteenpäin nicalle.
Tyttö lähti jatkamaan aamutallin tekoa ja minä aloitin poikien harjaamisen. Jace oli omaan tapaansa höslätuulella ja Saku näytti hampaitaan muutamaan otteeseen, mutta ainakaan vielä se ei iskenyt hampaita käteeni.
Harjauksen jälkeen varustin ensin Sakun. Tappelisin sen kanssa mieluummin ensin ja ottaisin ehkä hitusen helpomman Jacen myöhemmin. Ja kaiken lisäksi Jacen lenkitys tulisi olemaan maastolenkki. Sakun kanssa pitäisi pyöriä ympyrää maneesissa.
Ratsastin Sakun ja treenien jälkeen palautin hevosen karsinaansa. Viskasin hevoselle pitkäkaulaisen villaloimen niskaan ja laitoin sitten Jacen kuntoon. Viskasin loimen Jacen selkään ja lähdimme ulos.
Maastolenkki meni kävellessä ja ravaillessa. Tiet olivat sen verran jäässä, että siellä ei tohtinut laukata. Kävimme sitten maaston lopuksi laukkailemassa vähän maneesissa ja loppuverkat tehtiin myös katon alla. Kävelytin Jacea, niin että se ei puuskuttanut ja vein sen sitten sisälle.
Molemmat orit saivat tuplaloimet ja pääsivät jaloittelemaan kirpeään pakkasilmaan. Jace veti rodeot päästyään tarhaan ja tuli melkein aidasta läpi, kun jarrut eivät toimineetkaan niin nopeasti, kuin ori olisi toivonut.
Katselin hevosia hetken ja lähdin sitten Mêl Sereniin ratsastamaan lisää hevosia.
07.01.2012 - Uuuskomatonta
Voi miten se liikkui! Jace ojensi etujalkojaan ja pidensi askeltaan, sen kaula oli kauniisti kaarella ja ori käytti selkäänsä ja takajalkojaan. Kanget saivat hevosesta niin paljon enemmän irti. Olin jo melkein valmis sanomaan, että lähtisin tällä hevosella Vaativaan koululuokkaan.. kunnes teimme laukanvaihtopukit keskellä maneesia, Jace jatkoi kaksi askelta eteenpäin pukin jälkeen ja teki äkkikäännöksen toiseen suuntaan. Jatkoin matkaani Newtonin lain mukaan suoraan eteenpäin kohti maankamaraa. Hyppäsin ylös maasta ja pudistelin vaatteitani hiekasta, sitten marssin maneesissa juoksentelevan Jacen perään.
Hevonen oli R I I V I Ö. Aina kun pääsin muutaman metrin säteelle nurkkaan pysähtyneestä hevosesta, niin se kääntyi, potkaisi taaksepäin ja paineli menemään maneesin toiseen päähän. Kirosin ja jatkoi hevosen metsästystä. Houkuttelin sitä luokseni vaikka millä keinoilla, mutta ei oria kiinnostanut. Sillä oli leikkihetki menossa. Pelkäsin sen sotkeutuvan ohjiin, mutta onneksi ohjat pysyivät hevosen kaulalla, sillä se ei ollut kertaakaan laskenut päätään alas.
"Jace! Saakelin elukka, pääset ulkoruokintaan jos ei yhteistyö parane!"
Sain Jacen lopulta kiinni, kun pyysin maneesin ovelle ilmestyneeltä Jesseltä kaurasankkoa. No idiotti kun on, rakas serkkuni, niin hän haki ensin tyhjän kaurasankon. Muutaman kirosanalitannian päästettyäni, Jesse juoksi äkkiä talliin hakemaan sankkoon kauraa.
Jacehan siis juoksi suoraan syliini, kun se kuuli kauran rapisevan sankossa. Nousin vielä hevosen selkään ja ratsastin sen eteen ja alas, eli laitoin kunnolla treeniin ennen kuin lopetin ja vein Jacen talliin. Jesse ratsasti Pöljän, joten minun piti käydä Sakulla kävelemässä maastossa, sillä oli ollut eilen kunnon koulutreeni.
Illalla pojat saivat loimet niskaansa ja porkkanoita kuppiin, kun ne jäivät sisälle iltaruokiaan odottamaan.
09.03.2012 - Irtohypytystä
Jacea ei oltu irtohypytetty pitkään aikaan. Viimeksi silloin, kun se oli todella nuori. Heti maneesiin saavuttuamme tiesin kuitenkin, että Jace oli niin perillä siitä, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan. Ori pörisi ja puhisi kävellessään vieressäni, kun talutin sitä alkukäynneiksi maneesia ympäri. Kuljimme joka kierroksella kujan vierestä ja Jace sai lisää kierroksia. Juoksutin hevosta vielä ympyrällä, jotta se vertyisi ennen hyppäämistä. Vauhtia pojalla oli, heti ympyrälle päästyään, se veti muutaman kierroksen aivan täysillä, pukitteli ja riehui ennen kuin malttoi ravata ympyräuralla. Orilla oli niin hieno ravi, kun se halusi pörhistellä.
Alkuverryttelyn jälkeen rauhoitin tilanteen ja kävelytin hevosta hetken. Sitten annoin Jacen Jesselle, joka lähti taluttamaan teutaroivaa hevosta kohti hypytyskujaa. Irti päästyään ori ampaisi eteenpäin ja oli mennä nurin, kun lähti innoissaan hyppäämään esteitä valtavan kaukaa. Kierros kierrokselta Jace rauhoittui ja nostimme esteitä. Komeasti se hyppäsi, valtavalla ilmavaralla ja kertaakaan ensimmäisen rymistelyn jälkeen se ei koskenutkaan puomeihin. Tyylillä ei kuitenkaan ollut väliä, yli mentiin ja korkealta!
11.08.2012 - Pikainen tallikäynti
Hain ensimmäisenä tallille saavuttuani Jacen sisälle. Huuhtelin sen jalat pesupaikalla ja vein sen sitten karsinaan. Harjailin Jacen nopeasti, mutta niin että tarkistin kaikki paikat haavereiden varalta. Jalassa oli pikku naarmu, mutta se oli niin mitätön, että en kokenut tarpeelliseksi edes puhdistaa sitä millään tavalla. Jace mutusteli taskujani jatkuvasti, ja sain vähän väliä työntää sen pään pois tai läppäistä sitä turpaan, jotta se lopettaisi hamuamisen. Ruunikko tuskin halusikaan ymmärtää, mitä yritin sille viestittää.
Puhdistin lopuksi vielä kaviot ja laitoin Jacelle talliloimen, jotta se pysyisi puhtaana nican tuloon asti. nica tulisi ratsastamaan orin myöhemmin, kun pääsisi toisista hommistaan irti. Laitoin kuitenkin nicalle vielä viestin, että tarkistaa Jacen jalan uudelleen myöhemmin. Ihan vain impparin varalta ja kylmää tarvittaessa. Pitihän omistajan tietää kaikista hevosta koskevista tapahtumista.
06.11.2012 - Koulurääkkiä
Hyppäsin heti tallipihassa Jacen selkään ja ravasin maneesille.
"Tulossa!" huikkasin ovelta. Kristiina ei ollut pahoillaan myöhästymisestä.
Aloitimme menemällä alkukäynnit ja sitten siitä suoraan laukkatyöskentelyyn. Ensin annettiin Jacen mennä vähän rennommassa muodossa, aika pitkänä, hieman tavallista pidemmällä ohjalla. Hevoseni oli innoissaan. Se osoittikin sen selvästi tekemällä pari komeaa pukkia kesken laukkaamisen. Jouduin kiskomaan hevosen pään ylös ja komentamaan sitä eteenpäin, jotta pelleily loppuisi.
Kun alkulämpimät oli otettu laukassa, niin sain luvan koota Jacea ja ottaa sen taas kontrolliin. Laukassa jatkettiin vielä hetki ja sitten hidastin hevosen ravin kautta käyntiin.
Käynnissä aloitettiin tekemään väistöjä. Ensin suoralla ja sen jälkeen asetuksella leikitellen jatkettiin avotaivutuksella.
Jace ei ollut koulutuulella ja näytti sen selvästi. Se esitti kuumahtanutta esteponia ja kipitti sivusuunnassa pikavauhdilla.
Asiaa jouduttiin sitten hiomaan monta kertaa, jotta saatiin asiat toimimaan. Samaa hommaa tehtiin molempiin suuntiin. Toiseen suuntaan homma tuntui toimivan paljon mallikkaammin ja väistöjä päästiin tekemään ravissakin.
Lopputunnista mentiin vielä lisää laukkaa. Sitä tehtiin kuitenkin ympyrällä ja pienenä lisämausteena oli siirtymisiä. Jace rakasti niitä yli kaiken ja heitteli katkerasti päätään, kun piti siirtyä käyntiin. Siirtymiset olivat kuitenkin tasapainoisia ja hyviä, joten pään viskelystä ei tällä kertaa rokotettu. Hevonenkin alistui lopulta kohtaloonsa ja rauhoittui.
Verkat mentiin maneesissa vielä. Ravia isoilla ympyröillä ja kiemuroilla. Loppukäynnit sitten maastolenkillä.
Valmennukset
29.4.2011 - Estevalmennus Järnbyssä
"Jesse talutti nuoren, pian neljä vuotta täyttävän oriin kentälle. Hevonen oli lihaksikas ikäisekseen ja kantoi itsensä hyvin. Aloitimme tunnin hakemalla rentoa käyntiä pitkin ohjin. Jacella riitti virtaa, joten Jesse sai hakea hyvää ja rauhallista tempoa jonkin aikaa. Sitten siirryttiin raviin. Jacen askel oli pitkä ja hevonen oli selvästi jäykempi oikealle kuin vasemmalle. Jesse kertoikin Jacen painavan hieman vasemmalle kädelle. Sanoin tämän olevan täysin normaalia nuorelle hevoselle ja 'vaivan' häviävän hevosen voimistuessa ja tasapainon parantuessa.
Olin rakentanut matalan, n. 50-senttisen, kolmen esteen jumppasarjan kentälle. Kehotin ratsukkoa tulemaan sarjan ensin rennossa ravissa. Jesse antoi hyvin ohjaa, jolloin Jace pystyi käyttämään hyvin kaulaansa ja selkäänsä hypyissä. Seuraavaksi ratsukko tuli sarjalle laukassa. Jace oli selvästi tästä enemmän mielissään: se lähestyi ensimmäistä estettä korvat hörössä laukkaa kiihdyttäen. Jesse sai tehdä voimakkaita pidätteitä, jotta hyppy olisi hallittu. Sarjalla ryhtmi sitten herpaantuikin, mutta seuraavalla kerralla onnistui jo paremmin.
Muutin sarjaa niin, että siinä oli vain kaksi estettä, molemmat 90-senttisiä. Pyysin Jesseä kiinnittämään huomiota laukan rytmiin esteitä lähestyttäessä. Korkeampien esteiden kanssa hevonenkin selvästi peremmin keskittyi ponnistuspaikan hakemiseen ja kuunteli ratsastajaansa.
Otimme vielä muutaman kerran esteet kaarevan uran jälkeen. Jesse sai hyvin suoristettua Jacen ja viimeisiin laukka-asekeleisiin voimaa. Vasemmat kaarteet sujuivat selvästi paremmin kuin oikeat. Ori löysi tasapainon vasemmalta kaarevalta uralta suoristettaessa paljon paremmin. Kehotin ratsukkoa treenaamaan enemmän taivutuksia, pyöreitä uria ja suoristuksia, jotta hevosen lihakset kehittyisivät oikeaan suuntaa.
Hyppytekniikka Jacella oli kohdillaan, vaikkakin nuoren hevosen sähellystä paikka paikoin oli havaittavissa. Pontentiaalia on kuitenkin vaikka muille jakaa." - Peppi Joki
2.10.2011 - Maastoestevalmennus Järnbyssä
"Ohjasin ratsukon ensin joen rantaan laukkailemaan. Jacen oli hyvä tutustua vesielementtiin ja luottaa siihen, että ratsastaja tietää mitä tekee. Tämän jälkeen otimme pari kertaa matalaa tukki-vesieste –yhdistelmää. Hevonen epäröi selvästi ennen hyppyä, kun tukin jälkeen laskeutumispaikkana oli vesi. Kehotin Jesseä antamaan hevoselle kunnolla kannuksia lähestyttäessä. Parin hyppykerran jälkeen tumma hevonen hyppäsi esteen jo korvat höröllä. Kokeilimme myös toisinpäin: vedestä hyppy tukin yli kuivalle maalle. Näin päin este on korkeampi ja tahti vedessä täytyy todella säilyttää, jos mielii päästä kunnialla tukin yli. Laukkuutin ratsukkoa pitkällä lähestymisellä, ja Jace hyppäsikin hienosti, vaikka ponnistuskohtaa Jesse saikin hakea reippailla pidätteillä.
Vesiesteen jälkeen otimme vielä sarjaa, jossa rinteeseen rakennetun kolmiportaisen tason jälkeen seurasi kaksi matalahkoa risuestettä. Neuvoin Jesseä hakemaan hyppyyn mataluutta; risuesteitä kun ei tarvinnut ylittää korkealta, vaan niiden läpi pystyy pinkomaan melkeinpä pidennetyillä laukka-askelilla. Kisassa tämän hallitseminen olisi tärkeää hevosen voimien säästämiseksi. Jace ei tietenkään sisäistänyt tätä heti, vaan loikki komeilla metrin ylityksillä esteet. Pian Jesse alkoi saada kuitenkin ponnistukseen malttia ja hevosta matalampaan muotoon esteellä. Olin tyytyväinen ja lähetin ratsukon jäähdyttelemään." - Markus Rahikainen
28.10.2011 - Kouluvalmennus Järnbyssä
"- Alkuverryttelyn jälkeen ala hakea hyvää muotoa, Jesse. Aluksi matalaa ja pitkää, sitten vähitellen kokoamme Jacea, Kristiina huudahti maneesin keskeltä.
Ruunikko hevonen kulki Jessen alla reippaasti. Kisakauden jäljiltä se oli kovassa kunnossa, mutta pienen palauttelujakson jälkeen oli taas aika aloittaa treenaaminen. Rennompaa treeniä näin aluksi.
- Istu alas harjoitusraviin ja tule lävistäjä pohkeenväistössä. Anna sen avata lapaa ja pidä vielä ohjaa hieman pitkänä. Kun tulet uralle, ala kokoamaan Jacea. Keräät hieman ohjia ja ajat pohkeella sitä vasten.
Jace hakeutui uralla Jessen apujen voimasta enemmän etupäästä ylös ja kokosi takaosaa. Kristiina pyysi ratsukolta sulkutaivutusta. Jacen tempo hidastui taivutuksen aikana, kuten kuuluikin, mutta liikkeestä lähti myös kaikki voima.
- Muista edelleen pehmeämpi sisäohja, vaikka hevonen etuosastaan onkin suoristettuna. Kokonaisuudessaan hevonen on kuitenkin taipunut ja tarvitsee selkeän ulko-ohjan tuen sekä myötäyksen sisäohjalla. Ulkopohkeella haet rytmittäen takaosalle liikettä uran sisällä. Hevonen ei saa valahtaa eteen suluissakaan.
Jesse korjaili ratsastustaan ja Jace alkoi taas liikkua paremmin, etuosa liiteli kevyenä uran päällä.
Suunnanvaihdon jälkeen oli laukan aika. Kristiina pyysi tekemään temponvaihteluita laukassa yhdellä kädellä ratsastettuna.
- Istunta ja pohkeet tekevät suurimman työn. Yritä ratsastaa kulmat huolella, vaikka sinulla on vain ulkokäsi käytössä, Jesse!
Laukka oli selvästi oriille mieluisampi vaihtoehto kuin ravinykerrykset. Se pärski ja heitteli päätään. Ja osoitti luimimalla mieltä, kun Jesse kokosi sitä lyhyempään laukkaan. Hevonen olisi halunnut mennä.
- Turha kuvitellakaan ratsastavansa hallittuja esteratoja, jos et saa sitä kotikentällä menemään kunnolla kulmiin. Tarpeeksi kokoamista, tiivis istunta. Ratsastat vaikka laukassa kulmaan ja pysäytät. Sitten neljäsosa takaosakäännöstä kulmassa ja uusi laukka. Kyllä se mielummin laukkaa sen jälkeen kulman kuin alkaa siellä uudestaan moisia koukeroita tekemään, Kristiinan napakka ääni sanoi.
Jesse kokeilikin kikkaa. Jace oli äimänä, takaosakäännös oli lähinnä hassua steppailua, mutta seuraavan kulman se todella laukkasi maltillisemmin läpi.
- Paremmalta näyttää. Ota vielä pysähdys ja peruutus. Peruutuksesta raviin ja sitten loppuravit.
Peruutus oli hieman vino, kuten Krisiina oli uumoillutkin. Kyse ei ollut kuitenkaan siitä, että Jace ei olisi fyysisesti peruutuksesta suoriutunut; se ei vaan malttanut keskittyä.
- Liikaa intoa vielä, Kristiina hymähti. – Vie poika metsään loppukäynnille, hienosti se kuitenkin teki." - Kristiina Mäkikunnas
"Jazz Artist on oma kasvattini, siis toinen kasvattini tässä neljän ratsukon valmennusryhmässä. Hetken ajaksi kasvoilleni nousi iloinen hymy siitä ajatuksesta, mitä olen kasvattajana aikaan saanut, mutta paluu arkeen seurasi nurkan takana ja vakavoiduin jälleen ankaran valmentajan rooliini. Jace on esteratsu painotukseltaan, mikä näkyi läpi valmennuksen. Kuitenkin ratsukolla oli myös omat tähtihetkensä tänään, ja kehuja saatiin paitsi orin energiasta, myös nican loistavasta ammattimaisesta ratsastuksesta ja yhteistyöstä ratsukon välillä. Alkulämmöt Jace veti jonkin verran sähläämisen puolelle, ja sen oli vaikeaa rauhoittua keskittymään sellaisiin asioihin kuin pysähdykset ja peruutukset. Nica oli selässä kärsivällinen ja liikkeellä muutenkin hyvällä asenteella. Kärsivällisyys myös auttoi, ja vedettyämme väliin vähän ravia temponvaihteluilla ja hyvin mennyttä pohkeenväistöä, rauhoittua Jacekin keskittymään paremmin. Saimme jopa suoritetuksi oikein kivat pysähdykset ja peruutukset. Kyllä Jacen eteenpäinpyrkivyys silti niin suuri on, että paremmin poika selviytyi juuri eteenpäin liikkuvista ja vauhtiakin kaipaavista liikkeistä. Treenasimme paljon siirtymisiä askellajeista toisiin läpi valmennuksen. Voltit ja se pohkeenväistö jota jo kehuin, olivat myös ratsukon suosiossa. Varsinaisessa syvällisessä treeniosuudessa paneuduimme parhaiten takaosankäännöksiin. Täyskäännös näytti ensin nykivältä ja epätasaiselta, mutta oikeista naruista vetämällä muutosta parempaan saatiin aikaan. Erityisesti sisäojan ja sisäpohkeen vuorovaikutuksen hionnasta oli tässä kohtaa kyse.
" - Donna
27.12.2011 - Estevalmennus
"Nica ja Jace saivat tänään nautiskella estevalmennuksesta minun komennossani, kun matkasin itse ratsukon luo Järnbyhyn heitä katsomaan. Nautiskelu saattoi tosin olla hieman huono sana kuvaamaan heidän tunnetilaansa, sillä otin itselleni melko tiukan valmentajan roolin. Joka tapauksessa, ripeitten alkulämpöjen jälkeen sai ratsukko ylittää maneesiin levitettyjä maapuomeja, lähinnä laukka-askelia laskeskellen. Tämän jälkeen hypättiin yksittäisiä pystyjä, joiden aikana sain motkottaa muun muassa niistä kahdesta millistä joiden verran nican asento oli pielessä, ja siitä sadasosasekunnista jonka vuoksi Jacen jalkojen taivutus oli mielestäni liian hidas. Oliko ratsukko siis oikeasti hyvä? No todellakin. Sain valmentajana mennä oikeasti äärimmäisyyksiin ja lievästi turhamaisuuden puolelle toimissani. Onneksi nicalta ja Jacelta löytyy huumorintajua, joten minkään laista loukkaantumista ei ollut aistittavissa, vaikka huomautinkin että kilpailuissa täytyisi nican keskittyä enemmän myös kulmakarvojensa asentoon hypyn aikana. Paikalla suurien luokkien kisoissa kun on paljon valokuvaajia, emmekä tietenkään halua antaa huonoa kuvaa väärillä kulmakasvojen asennoilla. Aina niinä aikoina kun keskityimme itse hyppäämiseen, sain olla ratsukosta erittäin tyytyväinen. Jacella on paljon ponnistusvoimaa ja heidän yhteistyönsä pelittää vaivattoman oloisesti. Toki orin vahva luonne aina välillä laittoi nicalle haastetta satulaan, ja tämän täytyi rauhoitella oria, näyttää sille kaapin paikkaa tai tiivistää istuntaansa. Kokonaisuudessaan päivä sujui kuitenkin hyvin. Saldomme oli kymmenittäin ylitettyjä pystyjä, hienosti aseteltuja askelia maapuomeille sekä täydellisyyden rajoilla liikkuneet ylitykset päivän pääaihetta muistuttaneista estesarjoista." - Donna
06.01.2011 - Estevalmennus
"Tänään eivät nica ja Jace päässeet valmennuksessa helpolla, ja nopeasti läpi huitaistujen alkulämpöjen jälkeen lähdin jo peräänkuuluttamaan vahvaa ponnistusta, kun suuntasimme suoraa päätä estesarjoille. Toki ensin päästiin alittelemaan matalilta korkeuksilta ja pitkiltä väleiltä, mutta kun Jace näytti olevansa vetreytynyt vaikka isompiinkin loikkiin, nousi korkeus reilusti. Kolmoissarjaa vetelimme useampaan kertaan pysty, pysty, okseri - yhdistelmällä ja kahden laukka-askeleen väleillä. Kun ratsukko oli sen hypännyt jo niin useasti että silmät kiinnikin olisi pärjätty ja Jacen kyllästyminen ei ollut kaukana, lähdettiin selvittämään innaria. Hetken aikaa meni ennen kuin energiarikkaalla tuulella ollut Jace ymmärsi in and out - idean, eli suoraan edellisestä hypystä uudelleen ponnistamisen. Sitten kun ori sai langan päästä kiinni, alkoi hyppy kuitenkin taas kulkea. Näitä sarjoja raadettuaan ahkerasti mutta erinomaisella menestyksellä, hellyin antamaan ratsukolle jopa muutaman kehusanan. Sitten he saivat viilentyä hetken aikaa itsekseen ympäri maneesia pyörähdellen, kun minä kokosin kokonaisen radan heille suoritettavaksi. Sitä lähdettiin sitten hyppäämään heti ihan kohtalaiselta korkeudelta, sillä turhahan sitä on aina niin kamalasti nostovaraa jättää. Ratsukko otti haasteen vastaan hienosti. Koska hyppy heillä kulkee, mikä oli jo tullut nähtyä, yritin keskittää huomioni enemmänkin esteiden väleihin ja oikeiden teiden löytämiseen. Paljolti en kuitenkaan päässyt kuningasneuvoja antamaan, sillä nämä tuntuivat osaavan kaiken niin hyvin jo ennestään. Rohkeasti ottivat nica ja Jace radalla tiukkojakin käännöksiä, ja peräti yllättävän vinoja lähestymisiä. Hieman piti muistutella, ettei riski aina kannata, mutta kyllä yritysrohkeudesta ainakin minulta silti pisteet saa kotiin. Aivan lopuksi vedettiin rata vielä parin muutoksen jälkeen muutamaan kertaan kelloa vastaan ja pisteitä laskien. Tulos oli huomattavasti parempi mitä olin odottanutkaan, joten eipä tässä kasvattajana eikä edes valmentajana enää paljon ole ässiä hihassa jaettavaksi. Kyllä noilla taidoilla jos millä täytyy estekentillä pärjätä." - Donna
Palkinnot, saavutukset, arvostelut
PKK-CUP:n piirustuskilpailun kommentit:
"Jälleen hieno onnistuminen hevosen ja ratsastajan asennon toteuttamisessa."
"Kuva on kuin suoraan uusintaradalta: ratsukko on jo valmiina kääntymään tiukasti seuraavalle esteelle. Hieno kokonaisuus, komea hevonen!"
"Vauhdikas liito esteen yli. Satulavyö menee hassusti kuvakulmaan nähden, mutta muutoin asento on oikein realistinen. Väritys on varmaa ja tarkkaa, tausta on aavistuksen psykedeelinen."
"Hienosti varjostettu ja lihakset tuotu esiin. Onnistuneen näköinen hyppy sopivalla ilmavaralla. Mukavaa suomalaista edustusta, vaikka takin sininen väri hyppää ehkä hieman liian räiskyvästi silmille."
PKK:n 23. KTK-tilaisuus - 30.09.2011
tuom. aksu, Beronia, Jjune, (ka)
69+65+67+(ka)67 = 67% - KTK-II
- Näpäkkä ori, hyvät leimat. Väritys onnistunut. Paksu kaulan ja pään liittymä. PItkä runko, pukinkavioisuutta ja ohuet kyynärvarret, sekä takakoivet.
PP MVA-arvonimi myönnetty 26.03.2012
VIP MVA- arvonimi myönnetty 26.03.2012
Fn-arvonimi myönnetty 26.03.2012
ERJ:n laatuarvostelutilaisuus - Helmikuu 2015
9 + 40 + 12 + 20 + 15 = 96 p. ERJ II
Jacesta sanottua:
- Todella hauska ja eläväinen väritys päässä, kaulassa tuntuu että värityksen viimeistely olisi kesken.
- Hieno väritys ja kolmiulotteinen. Ehkä hieman pienet simmut pojalla, mutta toteutukseltaan upea.
- Äärettömän hienoa työtä, kaikinpuolin, hevonen ja ratsastaja harvinaisen todenmukaisia! Upea työ!
- Vaikeasta kuvakulmasta onnistuneesti toteutettu työ. Värit ovat kohdillaan ja varusteiden yksityiskohtiin on kiinnitetty reilusti huomiota.
Kilpailut
5 KP:ta
05.03.11 - Atlas - PKK/Näyttelyt - Muu kuva: Muut kuvat - 2/9 KP (Tuom. aksu)
01.04.11 - Stallions of William - PKK/Näyttelyt - Muu kuva: Pääkuva - KP (Tuom. Beronia)
02.04.11 - Stallions of William - PKK/Näyttelyt - Muu kuva: Pääkuva - KM (Tuom. Lille)
30.04.11 - Järnby - PKK/Näyttelyt - Muu kuva: Pääkuva - KP (Tuom. Anne)
15.05.11 - Heathermoor Heights - PKK/Näyttelyt - Muu kuva: Käsin piirretty kuva - KM (Tuom. Minna)
30.08.11 - Alegre - PKK/Näyttelyt - Muu kuva: Ratsastuskuva - KP BIS1 (Tuom. Chao)
30.09.11 - Järnby - PKK/Näyttelyt - Muu kuva: Ratsastuskuvat - KP (Tuom. Anne)
|
8 HY:ta, 3 SA:ta, 3 EO-sertiä, 2 KTK-sertiä
01.04.11 - WiRi - PKK/Näyttelyt - Rakenne: Hevoset - EO-sert (Tuom. Odelie)
30.04.11 - Järnby - PKK/Näyttelyt - Rakenne: Hevosorit - HY/SA (Tuom. Anne)
14.05.11 - Mel Seren - PKK/Näyttelyt - Rakenne: FWB-tammat ja orit - HY, SA (Tuom. Beronia)
15.05.11 - Heathermoor Heights - PKK/Näyttelyt - Rakenne: Orit ja ruunat - HY (Tuom. aksu)
15.05.11 - Mel Seren - PKK/Näyttelyt - Rakenne: Orit - HY (Tuom. Odelie)
23.06.11 - Stallions of William - PKK/Näyttelyt - Rakenne: Käsin piir. orit ja ruunat - KTK-sert BIS2 (Tuom. Anne)
25.06.11 - Ansakuja - PKK/Näyttelyt - Rakenne: Käsin piir. lämmin/täysi/puoliveriorit - EO-sert (Tuom. Elisa)
03.07.11 - Lutakon ratsastajat - PKK/Näyttelyt - Rakenne: Orit - HY (Tuom. Odelie)
26.07.11 - Koivuvaara - PKK/Näyttelyt - Rakenne: Käsin piir. orit ja ruunat - KTK-sert BIS4 (Tuom. Chao)
28.08.11 - Ketunpolku - PKK/Näyttelyt - Rakenne: Orit ja ruunat - EO-sert (Tuom. Elisa P)
30.08.11 - Alegre - PKK/Näyttelyt - Rakenne: Hevosorit - HY (Tuom. aksu)
30.09.11 - Järnby - PKK/Näyttelyt - Rakenne: Hevosorit - HY (Tuom. Beronia)
02.10.11 - Mel Seren - Näyttelyt/PKK - Rakenne: FWB tammat ja orit - HY, SA (Tuom. Elisa P.)
|
106 ERJ-sijoitusta
Ulkoasu © Maiju V. 2013