Sinevan Poesy

Hän on hieman Herccä. Äitinsä helmoihin pienimmästäkin syystä hakeutuva mammanpoika ei ehkä ole sitä, mitä moni kilpahevosta hakeva etsii, mutta sitten taas sillä on liikettä ja komeutta kylliksi hurmaamaan vähän epäileväisemmänkin katselijankin (toivottavasti).
- Daniel Susineva

Poesy on yksi niistä hevosista, jonka voi jättää vaikka pyykkinaruista kyhättyyn tarhaan tammojen viereen ja se pysyy lankojen takana. Ori on todella kohtelias ja jopa anteeksipyytävä ja se vaatii paljon kannustusta käsittelijältään tuodakseen esille kaiken sukunsa tuoman skoupin.
Vapaana kentällä juostessaan Poesy saattaa näyttää kovin ratsastuskoulumaisen nöyrältä ja hiljaiselta hevoselta. Sen toinen korva kuuntelee jatkuvasti ihmisen käskyjä ja ori tuntuu melkein toivovan, että se saisi lopettaa juoksemisen ja tulla takaisin ihmisen luokse. Poesy kuuluu juuri niihin hevosiin, joka pysähtyy täydestä laukasta nähdessään perhosen lentävän eteensä, ihan vain jotta ei vahingossakaan satuttaisi pientä olentoa. Kuitenkin jos sattumalta pääsee todistamaan sen irroittelua laitumella, jossa se luulee olevansa yksin, saa nähdä orista kuoriutuvan todellisen liitokavion, jonka liikkeet saavat katsojan hengästymään. Poesy on kuin ujo balettitanssija, joka istuu tunnilla penkillä katsellen muiden harjoittelua ja sitten kotiin päästyään tanssii sydämensä kyllyydestä tunnilla harjoiteltuja opetuksia.

Sellainen ihminen, joka näkee Poesyn ilman sen oikeaa omaa ihmistä, saattaa luulla sitä olemukseltaan vielä nuoreksi hevoseksi, joka tekee korkeintaan alkeisratsastajien kanssa raviharjoituksia ratsastuskoulussa. Se ei ole millään tavoin silmäänpistävän komea tai vaadi katseita itseensä, merkitön musta ori on kuin taustalakana koulun näytelmässä.
Vuosien työskentelyn jälkeen Poesystä kuitenkin saa kuoriutumaan esiin oikean ihmisen seurassa sen täyden potentiaalin suoritushevosen, joka hurmaa katsojansa hiljaisella kauneudellaan ja täsmällisen täydellisillä liikeradoillaan. Poesyn selässä tuntee olevansa pilvien päällä, niin vaivattomasti ori suorittaa tanssiaan valkoisten aitojen sisällä. Sen kyydissä kuitenkin tarvitsee olla aivan jatkuvasti läsnä, sillä haaveilemaan jäävä ratsastaja saa todeta hyvin nopeasti vauhdin tyssäävän pelottavan varjon kohdalle tai mihin ikinä Poesy tarvitsikaan pientä kannustusta ratsastajaltaan, joka ei sitä ajoissa sillä kertaa huomannut tarjota.

Herkkä luonteinen ori vaatii myös hoitotoimenpiteissä aina tutun ihmisen tuekseen ja hyvin hevoslähtöisen, ymmärtäväisen käsittelyn. Jos sitä lähtee liian roskisti komentelemaan tai vaatimaan, ori sulkeutuu ja käytännössä vain kieltäytyy jatkamasta yhteistyötä. Se vähän kuin vain sulkee silmänsä ja poistuu henkisesti paikalta, juurruttaen jalkansa maahan. Lempeillä otteilla antaa kuitenkin hoitaa pahojakin naarmuja ilman rauhoitusta ja tsemppaa itsensä kunnialla vaikka raspauksestakin läpi tarvittaessa.

Poesy suorastaan rakastaa yhteisiä hoitohetkiä itselleen tärkeän ihmisen kanssa. Sitä voi harjata ja puunata tuntikausia vaikka vapaana pihalla eikä ori liikahda senttiäkään, jos ei sitä pyydetä liikkumaan. Se saattaa rauhallisena kesäaamuna asettautua aamupäikkäreille ihmisen vierelle ja painaa päänsä tämän syliin, luottaen täysin ihmisen pitävän vahtia petojen varalta. Poesy on hevonen täyttä kultaa, mutta se ei anna ilmaiseksi mitään.

[Piilota sukuselvitys]
isä

ii.

ie.



emä

ei.

ee.

» Sukuselvityksen © Heidi N, kopiointi kielletty!