Kallan Leafrain
| 23. huhtikuuta 2019 |
|
Heidi seurasi kentän aitaan nojaillen vikuroivan varsan touhuja. Jeramy talutti orivarsaansa tuhkanharmaissa ratsastushousuissaan ja yritti olla suuttumatta. Lefan ja Salsan jälkeläinen oli kuuma ja sillä oli todellisia keskittymisvaikeuksia. Kaikki se tietenkin kuului varsan ikään, eikä se vanhemmiten luultavasti jäisi ihan niin touhukkaaksi. "Yritä väistättää sitä poispäin itsestäsi", Heidi neuvoi ja yritti olla virnuilematta, kun Lelle työnsi omistajaansa edellään valkealla kentällä. Kello läheni seitsemää, mutta onneksi kevät oli jo niin pitkällä, että aurinko ei ollut vielä edes laskenut. "En ymmärrä varsoja. Miksi kukaan koskaan ostaa itselleen varsan?" Jeramy mutisi kiristyneiden huultensa välistä saaden tallin omistajattaren huokaisemaan syvään. "Anna mä näytän", nainen totesi lopulta ja otti juoksutusliinan Jeramyn kädestä. Leafrain oli hätähousu, eikä antautunut helpolla. Heidillä oli kuitenkin valtavan suuri kokemus taustallaan ja tuhottoman paljon kärsivällisyyttä. Brunette työsti vuotiasta orivarsaa liinan päässä, vaati paineen kanssa ja hellitti heti saadessaan reaktion punaruunikolta. Jeramy seisoi kädet puuskassa vähän matkan päässä kentän aidasta ja olisi potkinut pikkukiviä, jos niitä olisi ollut ja jos olisi ollut 10-vuotta nuorempi. Lelle nykäisi liinasta säikähtäessään, mutta Heidi myötäsi sille vähän ja palautti orivarsan takaisin paikalleen. Naisen katse ei herpaantunut kohteestaan hetkeksikään, ehkä juuri siitä läsnäolosta johtuen Lelle alkoi rentoutua ja kuunnella liinan päässä seisovaa ihmistä pikkuhiljaa. Heidi mietti miten helppo ja yksinkertainen tamma Salsa oli, sen kanssa Vernerillä ei ollut koskaan ollut ongelmia. Lefasta naisella ei ollut kovin tarkkoja mielikuvia, sillä ei ollut nähnyt hevosta kovinkaan usein. Ilmeisesti varsan isällä oli kuitenkin luonnetta, sillä Lelle esitteli jälleen mahtipontisesti itseään liinan päässä. Ori teutaroi saaden jalkansa keploteltua liinan päälle ja Heidi näki miten varsa nykäisi tuntien paineen kainalossaan. Nainen oli nopea liikkeissään, antoi liinaan löysää ja oli hetkessä Lellen suitsissa kiinni. Varsa ei silti rauhoittunut ja Heidi tiesi pelanneensa itselleen vain hetken aikaa, ennen itse räjähdystä. Liina kiertyi punaruunikon jalan ympäriltä ja Heidi asetti paineen alaspäin, vaatien varsan peruuttamaan edeltään taakse. Lelle heilautti päätään sen verran, mitä liina antoi periksi ja potki takasillaan, mutta lähti sitten peruuttamaan. Heidi vaihtoi paineen takajaloille, pyytäen orivarsan eteen, pysyen itse edelleen rauhallisena. Nainen ei ollut sanonut sanaakaan koko tapahtuman aikana, seurasi vain tarkkaavaisena punaruunikon varsakarvaisia korvia ja sen pään asentoa. Lelle nöyrtyi, vain aavistuksen, mutta silti. Heidi poisti paineen suutaan aukovalta nuorikolta ja antoi sen siirtyä käyntiin omaa tahtiaan. Nainen keräsi liinan lyhyemmäksi ja nosti vasta sitten katseensa takaisin Jeramyyn, jonka asento ei vieläkään ollut muuttunut. Miestä katsoessaan Heidi huomasi tämän takana seisovan Laurin ja tunsi vatsanpohjansa hypähtävän hieman. Maltillinen hymy nousi bruneten kasvoille, kun Lauri nyökkäsi häntä kohden. Lellen kiinnostus alkoi loppumaan ja Heidi talutti orivarsan takaisin omistajansa käsiin. "Hyvä, ettet rikkonut sitä", Jeramy tuhahti ottaessaan liinan käsiinsä. "Ei, korjasin vain", nainen vastasi viekkaasti hymyillen ja seurasi vielä hetken katseellaan punaruunikkoa, kun Jeramy tuhahdellen talutti orinsa takaisin talliin. |
| 04. heinäkuuta 2019 |
|
Jeramy katsoi miten punaruskea puoliverinen laukkasi valtavalla askeleella ympäri maneesia. Sen etupää nousi korkealle, kunnes nuori hevonen päätti keskittää energiansa takapään nosteluun. Siinä oli yksi niistä monista asioista, jotka pitäisi kitkeä pois ennen ratsukoulutusta. Lelle hyppäsi isosti kujan jokaisen esteen, jättäen reilusti varaa jokaisen puomin päälle. Orin hyppytyyli oli toisinaan vielä hyvin omalaatuinen, se tykkäsi viedä etujalkansa eteen ja ylös liitäessään pienimpien esteiden ylitse. Isoissa hypyissä punaruunikko kuitenkin esitteli varsin laadukasta tekniikkaa. Hevosen päästämät vinkaisut kaikuivat tyhjässä maneesissa ja Jeramy päätti ruveta purkamaan hyppykujaa pois. Ori oli varsin helppo irtohypytettävä, se oli muutaman ensimmäisen vientikerran jälkeen todennut homman tarpeeksi hauskaksi ja kulki omatoimisesti kujaan. Tyhjällä pitkällä sivulla se pukitteli ja potki takasillaan, mutta jo lyhyellä sivulla ennen estekujaa, pieni ori laittoi suuret korvansa höröön ja keskittyi esteisiin. Oli helpottavaa huomata, että puomeilla oli sellainen vaikutus varsin vireään kaksivuotiaaseen. Lellen kiinni saaminen irtona juoksemisen jälkeen oli aina yhtä haastavaa. Se päästi lähelle, mutta ei sitten kuitenkaan. Jokaisen vinkupukkisarjan jälkeen Jeramy turhautui enemmän, mutta ei suostunut näyttämään sitä hevoselleen. Lelle vaati turhan paljon sellaista lässyttämistä, jota mies inhosi. Se halusi runsaasti huomiota ja kujeilevan luonteensa vuoksi vaati hieman liikaa houkuttelua. Jeramy oli kuitenkin myös huomannut miten selän kääntäminen pikkuorille oli tehokkain tapa saada se kiinni. Se oli utelias ja varsin monesti se sama uteliaisuus vei varsan sellaiseen tilanteeseen, jossa sen päitsistä tai suitsista sai kiinni. Niin kävi myös tänään. Jeramy harjasi hevostaan sen karsinassa. Runiac oli sillä hetkellä hiljainen, suurin osa hevosista oli joko tarhoissaan tai laitumella viettämässä lämmintä kesäpäivää. Yksityisten omistajat tulisivat paikalle vasta illan tullen, tai olivat käyneet jo aamuvarhain. Lelle nautti huomiosta lähes yhtä paljon, kuin omistajansa varpaiden päälle astumisesta. Jeramy oli kuitenkin siinä asiassa hevostaan viisaampi ja puki turvakengät pikkuorin kanssa joka kerta. Kaipa senkin tavan olisi saanut kitkettyä pois riittävällä kouluttamisella, mutta mies uskoi iän tuoman viisauden hoitavan asian hänen puolestaan. |
| 25. heinäkuuta 2019 |
|
Leafrain seisoi harja letitettynä ja karva kiiltävänä Auburnin maneesin lähellä. Sen vuoro Power Jump viikon kunniaksi järjestetyissä irtohypytyksissä olisi seuraavana, kunhan edellinen varsa selviäisi ulos radalta. Suitset orin päässä sopivat sille loistavasti, musta nahka erottui hyvin sen punertavasta karvapeitteestä. Valkoiset housut hiostivat ja kypärän alla olevat hiukset tuskin selviäisivät koitoksesta kuivina, siitä huolimatta Jeramyllä oli hyvä mieli. Mies tiesi varsansa olevan kovassa kunnossa nuoresta iästään huolimatta ja tämä olisi hyvää harjoitusta ensi viikolla olevaan laatuarvosteluun. Lelle hirnui, mutta Jeramy ei häiriintynyt siitä. Mies talutti pörhentelevän varsansa arvostelukehään ja nosti huulilleen itsevarman hymyn. Parhaana päivänään Leafrain saisi helposti kiitettävät arvosanat, vaikka sehän luonnollisesti riippuisi myös tuomareista. Kaikki eivät nähneet samalla tavalla laatua, kuin toiset. Isabella Sokan arvioimasta hyppytekniikasta ori sai 2, Jeramy itsekin huomasi miten se muutamassa hypyssä ei käyttänyt selkäänsä ihan kunnolla. Hänen tulisi selästä käsin harjoittaa Leafrainin hypyt pyöreämmiksi, kunhan ori olisi tarpeeksi vanha. Jalkojaan se kyllä varoi visusti, joka oli tärkeä ominaisuus. Ainakaan ori ei tulisi pudottelemaan puomeja löysillä jaloilla kisakentillä tulevaisuudessa. Tiina Kaajapuro antoi askellajeista 3, joka oli varsin miellyttävä tulos. Lellen laukka oli ehdottomasti sen paras askellaji, sen oli nähnyt jo maitovarsana pienten takajalkojen vahvistuessa päivittäin. Estehevosen tärkein ominaisuus oli sen takajalat ja punaruunikon kohdalla ne olivat ainakin kunnossa. Jeramy muistutteli itseään, että saisi säilytettyä sen lennokkuuden myös radoille, kunhan sinne joskus päästäisiin. Alma Koskelan yleisarvosana 2 tuli kyllä aavistuksen yllätyksenä. Kapasiteettia varsalta ainakin löytyi, viimeisissä hypyissä se oli aavistuksen liioitellut. Niiden kautta ainakin näki, että ori pääsisi laatuarvosteluiden 120cm esteistä leikiten ylitse. Toki Lelle saattoi esiintyä myös liian innokkaana, sillä sen mielestä esteetön sivu maneesissa oli täysin turha keksintö. Ori käyttäytyi silti yllättävän hyvin ja Jeramy itse oli varsin tyytyväinen hevoseensa. Nyt se ainakin tietäisi hieman mitä siltä odotettaisiin kuuden päivän kuluttua laatuarvosteluissa. Tuomareiden kommentit: Hyppytekniikka oli pääosin kunnossa, mutta täydellisesti ori ei tänään säväyttänyt. Se vaikutti jännittyneeltä, mikä vaikutti hyppyjen laatuun. Kenties neiti Sokka varoi myös arvostelemasta omaa kasvattiaan liian lempein arvosanoin. Hyppyintoa ja ponnistusvoimaa kuitenkin löytyy, eikä tekniikassa ole vakavia puutteita. Askellajien suhteen nuori ori esiintyi edukseen. Laukka oli voimakasta, takaosasta lähtevää ja ikään nähden tasapainoista; ravi selkeästi huonolaatuisempaa, mutta ilahduttavan irtonaista. Yleisarvosanaa kohotti etenkin orin selkeä estehevostyyppi. Ravillaan ja rakenteellaan se tuskin säväyttää kouluradoilla tai pärjää siellä kovinkaa an pitkälle, mutta esteille sen rakenne toimii (pitkä lanne, lyhyt kaula, kantaa ja kokoaa takaosansa hyvin). Koskela yhdessä Kaajapuron kanssa kiinnitti huomiota etenkin vahvoihin, hyväasentoisiin etujalkoihin, jotka ovat korkealla tasolla hyppäämisen tärkein edellytys. Suvullisesti Koskelaa epäilytti orin isälinja "Ruuna! Mitättömästä suvusta!", mutta emän vaikutus ja pontetiaali on leskirouvan mukaan "Toivottavasti periytynyt varsallekin, vaikka tulosnäyttöä nuorelta emältä ei vielä olekaan. Varsa on jokeri, yleisarvosanaksi siten 2." |
| 09. marraskuuta 2019 |
|
Susinevan sileänvalmennuksessa Nuori puoliverinen tuntui eloisalta, vaikka sitä tunnetta olikin varmasti useammallakin adjektiivilla voinut ilmaista. Jeramy piti itsensä tasaisena orin riuhtoessa päätään ylös ja alas, paikoillaan pysyvät kädet rajoittivat liikettä jonkin verran. Pohje pysyi lähellä nuorikkoa, antaen sille silti aikaa rauhoittua. Jeramy oli yrittänyt kerran jos toisenkin pakottaa varsan eteen sen teutaroidessa ja oli ollut niillä kerroilla hyvin lähellä maistelemassa hiekkaa. Mies oli oppinut sitä myöden kärsivällisemmäksi. Ravissa Lelle rentoutui jo hieman, se kävi joustavammaksi ja ryhtyi kuuntelemaan. Ori ihmetteli maneesin keskellä seisovaa valmentajaa, vieraita hevosia ja ihmisiä, jotka olivat halunneet tulla katsomaan tietysti vain häntä. Sen punertavanmustat korvat kääntyilivät, vaikka ne oli kääritty huolellisesti tummansinisen korvahupun alle. Paksu harja heilahteli liikkeen mukana ja aina välillä nuorikko mietti miksi sen selässä istuva mies pyysi siltä ensin hidastusta, tai oliko se vain herättelyä ja sitten uudestaan eteen. Lellen teki mieli käydä haistelemassa sitä turhan totisen näköistä miestä, joka seisoi ja pyöri tasaisesti ympyrää. Ori mietti mahtoiko sillä olla herkkuja taskussa ja että huomaisikohan sen omistaja, jos kävisi vain nopeasti tarkastamassa. Jeramy painoi sisäpohkeella huomatessaan, että Lelle yritti kaatua sisälle. Mies suoristi itseään, kevensi tasaisesti ja käänsi 4-vuotiaan sitten suurelle voltille. Orin tasapainon hakeminen oli selkeää, se ei ihan vielä ollut saanut tarpeeksi haasteita eteensä, jotka olisivat kehittäneet varsin tärkeää osaa hevosen perustaidoissa. Jeramy tiesi, että puomitreenien lisääminen auttaisi omalla tavallaan tasapainoon ja maastoilu, mutta eloisan nuorikon kanssa maastoilu ja puomitreenaus kulkivat usein käsi kädessä. Silloin mentiin kovaa, ilman kuuloa ja hyvin holtittomasti. Olisi ollut paljon mukavampaa saada niihin kertoihin Lellen selkään joku nuori ja uhkarohkea tyyppi. Jeramy silmäili katsomoa mietteliäänä ja pohti olisiko joku katsojista niin uhkarohkea. Ainakin monta nättiä tyttöä tuntui katselevan heitä sen näköisenä, että haaveilivat pääsevänsä ratsastamaan heistä jommalla kummalla. Kahden valkoisen jalan johdattelemana utelias ori kääntyi lähemmäksi yksinäistä miestä. Se oli heti tajunnut, että mies sen selässä oli siirtänyt ajatuksensa johonkin tyhmempään aiheeseen. He pääsivät jo melko lähelle toisiaan, Lelle saattoi nähdä pienen huolen pilkahtavan jossain tuiman miehen silmien takana, kun paine suuhun katkaisi orin suunnitelman. Mokomakin ratsastaja oli sittenkin hereillä. Lelle haisteli silti, jos vaikka tummahiuksisen tyypin takin taskussa olisi sittenkin ollut omena tai vaikka porkkana. Ori heilautti päätään pettyneenä, nuiva mies haisi vain ihmiseltä. Tympeältä ihmiseltä, joka ei uhrannut edes sokeripalaa rohkeille nuorille, jotka uskalsivat lähestyä Hänen Arvoaan. Lelle mietti, että se tyyppi saisi vaikka hymyillä vähän enemmän. Samalla tavalla, kuin se mukava nainen kotona, joka antoi aina jotain hyvää peitellessään punaruunikkoa ulosmenoa varten. Se tyyppi oli kiva. Valmentajan kommentti: Nuorelle hevoselle tämä oli hyvä tilaisuus käydä harjoittelemassa treenailua vieraassa ympäristössä. Jatkossa hevoselle tekisi hyvää liikkuminen erilaisilla alustoilla ja luonnollisesti monipuolinen, lihasten tasapainoiseen kehittämiseen tähtäävä treeni. Se hakee vielä tasapainoaan ja hermostuu välillä liiasta paineistamisesta. Hevosella on halua tehdä oikein, mutta ainakin toistaiseksi melko alhainen sietokyky sille, jos vaatimustaso tuntuu vähänkin turhan haastavalta. Tänään ei nähty erityisen montaa rentoa pätkää, joissa hevosen askellajit olisivat päässeet oikeuksiinsa, mutta sellaista se joskus on uraansa aloittelevien hevosten kanssa. Ajan kanssa rentoja hetkiä tulee enemmän ja jokaisesta kannattaa olla tyytyväinen. |
| 27. maaliskuuta 2020 |
|
Jeramyn mielipide junioriluokasta kääntyi viimeistään siinä vaiheessa, kun mies näki osallistujalistan. Olihan siellä joukossa lapsiakin, tai no, nuoria, mutta suurin osa nuoruudesta keskittyi kuitenkin hevosiin. Mies oli päättänyt letittää orin itse ja jo ennen lähtöä Runiacissa. Ruunikko tuntui energiseltä, mutta luojan kiitos se keskittyi sillä hetkellä pureksimaan hoitopaikan naruja, eikä häntä. Tumma harja taipui paksuille, täydellisen kokoisille sykeröille ja Jeramyn oli otettava hetki työn jälkensä ihailemiselle. Kyllä hän osasi, mutta harvoin vain itse viitsi nähdä sen vaivan. "Tavarat on jo autossa", Heli kertoi ja pysähtyi hoitopaikan eteen. Jeramy vilkaisi uusinta hoitajaehdokastaan, eikä sanonut mitään. Tyttö oli vasta täyttänyt 18 ja siihen asti nähdyistä ihmisistä ehdottomasti listan kärjessä. Johan Heli oli pyörinyt kuvioissa pari kuukautta, eikä ollut vielä ainakaan joutunut Lellen yliajamaksi. "Laitanko sille jo suojat?" "Mmh", myöntyvä mumahdus riitti ja Heli ryhtyi asettamaan tummansinisiä kuljetussuojia orin jalkoihin. Jeramy keskittyi hetken selailemaan instagramia, saattoi ohimennen vilkaista tinderinkin puolelle. "Starttaat luokan toiseksi viimeisenä", Heli osasi kertoa. "Näytä", Jeramy ojensi kätensä hoitajalleen, jonka hiukset olivat siistillä poninhännällä pään päällä. Mies vilkaisi niiden takana seisovaa Lelleä ottaessaan kännykän käsiinsä. "Mmh, pitää olla selässä, kun Tammilehto starttaa. Katso, että Lelle on silloin varustettu ja käveletetty. Haen sen verkka-alueen portilta", Jeramy ohjeisti samalla, kun selasi lähtölistoja. Viviaa ei onneksi tarvinnut ohjeistaa Kimon kanssa samalla tavalla, sillä nainen osaisi kyllä huolehtia tamman paikalle ennen 140-luokan alkua. Jeramy tunsi olonsa hölmöksi laskiessaan askeleita hävyttömän pienten esteiden väliltä, mutta oli samalla tyytyväinen huomatessaan, että rata tuntui silti teknisesti haastavalta. Ajan sijasta perusradalla hän huolehtisi vain täydellisistä teistä ja mikäli he pääsisivät uusintaan, olisi keskityttävä toisen esteen jälkeen mahdollisimman tiukkaan käännökseen sarjalle. Vaatisi ammattitaitoa tietää miten monta laukka-askelta hevonen tarvitsisi käännöksen jälkeen saadakseen hyvän ponnistuspaikan a-osalle. Lelle tuntui ruutitynnyriltä, kun Jeramy nousi sen selkään. Se aukoi suutaan sen verran, mitä turpahihna antoi myöden, kun Heli valutti enkkuviltin orin selältä käsivarsilleen. Hetken asettelun jälkeen Jeramy nosti ravin ja kevensi lähellä hevosta, samalla asettaen sen etuosaa vuoroin sisään ja ulos. Tummat korvat sinisen hupun alla pysyivät lähes luonnottoman paikoillaan ja aluksi Jeramy tunsi, ettei hevonen kuunnellut häntä laisinkaan. Laukka auttoi, etenkin, kun Lelle pääsi venyttämään askeltaan Jeramyn noustessa kevyeeseen istuntaan. Hevonen tuntui voimakkaalta hyvällä tavalla, sen korvat alkoivat pikkuhiljaa elää ja suuntautuivat yhä useammin ratsastajaa kohden. Perusrata oli siisti, Jeramy oli ylpeä nuoresta hevosesta, joka oli suoriutunut ilman virhepisteitä pitkästä radasta. Se pörhenteli kaulaansa tyytyväisen oloisena ravatessaan pois katsojien silmien alta. Uusinta alkaisi hetken päästä, viisitoista muuta ratsukkoa oli päässyt taistelemaan kärkisijoista heidän lisäkseen. "Anna sille sokeripala", Jeramy totesi Helin tuodessa enkkuviltin orin takaosan päälle hetkeksi. Blondi kaiveli taskuaan ja sujautti sitten siedettävän nopeasti palkan Lellen huulien väliin. Lelle jaksoi hädin tuskin odottaa omaa vuoroaan heidän seuratessa edellisen uusinnan rataa. Oli hyvä päästä suorittamaan viimeisenä, sillä silloin heillä oli aikaraja, jota nopeampia heidän oli oltava. Kärkipaikkaa piti pienikokoinen Greywood's Vanil Noir, eikä Jeramya ollut lainkaan yllättänyt kuinka sen ratsastaja oli kehunut vaniljaa suorituksensa jälkeen. Viisivuotias jätti syvät kavionjäljet pitävään pohjaan ponnistaessaan laukkaan. Sen kaula kaartui ylöspäin ja Jeramy tunsi kuinka hevosen takaosa jännittyi heidän ylittäessään lähtöviivan. Hän oli tarkka siitä, että ei häirinnyt Lelleä liikaa, mutta ei myöskään antanut sille kaikkea vapautta. Ori tuntui siltä, että se voisi kääntyä kolikon päällä, mutta se tarkoitti myös sitä, että huomion herpaantuessa se saattaisi tehdä sen oman päänsä mukaan väärässä kohdassa. Jeramyn suupieli nousi virneeseen yleisön kohahtaessa, kun hän antoi hevoselleen vain kahden askeleen verran aikaa valmistautua sarjalle. Hän tiesi Lellen kykenevän hyppyyn, johan se oli hypännyt monesti paikaltaan korkeampiakin esteitä. Orin mahan ja ylimmän puomin väliin jäi reilusti tilaa ja lähestyminen b-osalle osui juuri täydelliseen rytmiin. "Ja näin arvon katsojat saimme selville luokan voittajan. Jeramy Raeske hevosella Kallan Leafrain tulos nolla virhepistettä päivän nopeimmalla ajalla", miesääni kuulutti. "Pyydämme seuraavia ratsukoita saapumaan palkintojenjakoon: Jeramy Raeske, Henna Hannukainen, Ada Granstad, Oskari Käkiharju ja Eveliina Joutsjoki." Jeramy ei edes torunut hevostaan, kun se yritti näykkäistä Arne Rosengårdia, kun tämä pujotti juniormestaruusnauhan ja sinivalkoisen ruusukkeen Lellelle. "Onnittelut hyvästä radasta. Siistiä ratsastusta hallitulla riskinotolla", mies onnitteli. "Kiitos", Jeramy sanoi ja nyökkäsi hyväksyvästi. Mies oli tyytyväinen Kallan kasvattiin, joka oli jo varsana näyttänyt siltä, että se oli tehty voittamaan. Sen Jeramy palkintojenjaon jälkeen kirjoitti myös somepäivitykseensä, jossa mainitsi lisäksi tulevasta kantakirjaustilaisuudesta. Keskiviikkona selviäisi kuinka Lellen tulevaisuus siitoskäytössä avautuisi, sillä vaikka Jeramy itse piti hevostaan täydellisenä, kauneus oli silti vain katsojan silmissä. Ei sillä, että hän uskoisi kantakirjalautakuntaa, mikäli he antaisivat Leafrainille huonoja pisteitä yhdestäkään arvostelukohdasta. |