Ruin Cheque

» 01.04.2020 - aprillipila
"Se näyttää kyllä vähän levottomalta", Heidi mietti tuijottaessaan puhelimestaan livekuvaa mustan tamman karsinasta. Cariadin maha oli valtava, joka toivottavasti kieli isosta varsasta, mutta viimeisten päivien aikana se oli kasvanut vielä entisestään. Maha oli myös laskenut alemmaksi, vähän kuin olisi irtoamassa kehyksistään. Takapään lihakset olivat olleet jo viikon verran hyytelöä, Carleen kanssa varsomispäivät olivat aina olleet yhtä arpomista eikä sen varsan kohdalla näyttänyt yhtään sen helpommalta.

"Oliko sillä tipat jo?" Lauri kysyi ojentaessaan lattialle pudonneen nallen takaisin Heidin sylissä istuvalle Sofialle. Tyttö heilautti lelua puhelimen näytön edessä ja Heidi siirsi kättään välttääkseen puhelimensa päätymästä lattialle.
"Ei. Mä en kyllä yhtään ihmettelisi vaikka se olisi kehittänyt ne tässä välissä", nainen sanoi ja väisti taidokkaasti kohti kasvojaan heilahtanutta ruskeaa nallea.

"Eihän sua nyt varmasti haittaa, että me jäädään yöksi?" Heidi varmisteli jätettyään Sofian Laurin makuuhuoneen nurkkaan pystytettyyn matkasänkyyn nukkumaan. Tyttö oli nukahtanut välittömästi lämpimän maidon jälkeen ja jäänyt tuhisemaan tyytyväisenä kummitätinsä antaman pupun viereen.
"Ei tietenkään", Lauri vastasi nostaen käsivarttaan sen verran, että sohvalle liukuva nainen pääsi pujahtamaan sen alle.
"No hyvä. Ettei ole liian outoa", Heidi lisäsi hymyillen pienesti, katse tummissa silmissä, jotka näyttivät melkein huokaisevan Laurin kanssa samaan aikaan.
"Sä ja Sofia olette aina tervetulleita tänne", Lauri täsmensi saaden Heidin olon hieman paremmaksi.
"No hyvä", nainen toisti ja kurottautui suukottamaan miesystäväänsä ennen, kun siirsi jälleen huomionsa puhelimensa näytölle. Cariad söi iltaheiniään tyytyväisen näköisenä, häntä helahdellen rennosti vain satunnaisesti.

"Etkö sä voisi ajaa vähän lujempaa?" Heidi kysyi, vaikka tiesi, ettei se auttanut mitään. Hannele oli tullut nopeasti Orijoelle, Heidi oli ilmoittanut naiselle jo tallilta lähdettyään, että tänään saattoi olla oikea hetki käsillä. Hannele oli jäänyt mielellään Laurin asunnolle nukkuvan Sofian vahtijaksi Laurin ja Heidin lähtiessä Runiaciin yhä levottomammaksi käyvän Cariadin luokse. Se oli käynyt makuulla jo muutamaan otteeseen, mutta antoi vielä odottaa. Tamman pää kävi jatkuvasti tämän kylkien vierellä ja levottomana heiluva häntä alleviivasi lähestyvän varsomisen.
"En, ellet halua katsella varsomista samalla, kun selitetään poliiseille miksi kaahaillaan Orijoella keskellä yötä", Lauri vastasi ja vilkaisi vieressään istuvaa Heidiä merkitsevästi.
"Pitääkö sun aina olla noin järkevä?" nainen kysyi ja näytti toiselle kieltään.

Tallin parkkipaikka oli tyhjä, kun Lauri pysäköi autonsa kentän ja maneesin väliin. Viileä ulkoilma kipristeli nenänpäässä kaksikon siirtyessä mahdollisimman hiljaa suoraan satulahuoneeseen. Hälytyslaite piippasi hiljaa Heidin ottaessa hälytykset pois päältä ja napsautti sen jälkeen valot huoneeseen.
"Kahvia?" Lauri kysyi ja juoksutti sormiaan hiustensa lävitse.
"Mmjoo", Heidi hymähti laskien katseensa takaisin puhelimeensa. Hän ei menisi tallin puolelle ennen kun varsa olisi ulkona tai jos Cariad näyttäisi siltä, että olisi ongelmissa.

"Hei", Heidi tervehti tammaansa liu'uttaessaan karsinan oven raolleen. Cariad höristeli korviaan tummalle varsalle, jonka pää liikkui sen pitkien etujalkojen välissä ihmetellen mihin se oli joutunut lämpimästä kodistaan. Matala hörähdys kumahteli varsomiskarsinan seinistä.
"Se on sun varsa", Heidi kertoi kumartuessaan kostean hevoslapsen eteen. Sillä oli pitkä piirto otsassaan ja polviin asti valkoiset jalat. Kokeneet sormet puhdistivat tottunein liikkein pienet sieraimet Cariadin noustessa varovasti seisomaan. Hopeinen harja heilahti Heidin näkökentässä tamman laskiessa päänsä varsan luokse. Se haisteli pientä päätä tarkasti ennen, kun alkoi nuolla varsaa puhtaaksi, samalla lempeästi hörähdellen.

Ei kulunut viittä minuuttiakaan, kun harmaa varsa yritti päästä jo jaloilleen. Ensimmäisillä yrittämillä se kellahti kumoon, jalat solmussa ja yllättynyt ynähdys karaten kurkustaan. Tammavarsa yritti uudelleen, kunnes se seisoi olkien joukossa leveässä haara-asennossa, emänsä jatkaen puhdistustyötään tarkasti.

Vasta, kun pieni varsa oli saanut syötyä, pissannut ja kakannut ensimmäistä kertaa ja nukkui vihdoin tyytyväisen näköisenä, Heidi huokaisi helpotuksesta. Cariadin jälkeiset olivat tulleet heti, kun varsa oli imenyt ternimaitonsa ja kaikki oli muutenkin sujunut melkein oppikirjan mukaisesti.
"Kaikki hyvin?" Lauri kysyi saaden Heidin melkein säikähtämään. Mies oli ollut niin hiljaa, että varsomiseen keskittynyt Heidi oli lähes unohtanut toisen läsnäolon.
"On. Katso miten kaunis se on", nainen vastasi kietoen kätensä Laurin auki jääneen takin alla tämän ympärille.
"Täydellinen aprillivarsa", Lauri myötäili ja suukotti naisystävänsä päälakea hellästi.
"Ihan täydellinen", Heidi nyökkäsi ja tuijotti pitkiä, valkoisia jalkoja ihaillen.

---

» 01.06.2020 - kamala kiire
Ei voinut suoranaisesti sanoa, että tanner tömisi, kun Cheri laukkasi laitumen metsän siimeksestä. Sieltä se kuitenkin tuli, kamalalla kiireellä niin, ettei voinut olla ihan varma pysähtyykö sen vauhti ennen valkoista lankkuaitaa vaiko ei. Tamma hirnui, kimeästi ja sen pienet tummanharmaat korvat olivat niin hörössä, ettei niitä olisi voinut pystympään saada.
"Wou, sooo", Heidi rauhoitteli ja nosti käsiään saadakseen tamman huomion. Sen vauhti hidastui töksähdellen, kunnes lopulta varsa pysähtyi vain puoli metriä sen paikallaan seisovan omistajan eteen.

"Olipa sulla kova kiire", naisen lempeä ääni lausui, kun käsi nousi rapsuttamaan epäsäännöllisesti piirtynyttä valkoista merkkiä varsan päässä. Hevosen huulet hamuilivat Heidin taskuja, vaikka se ei koskaan ollutkaan saanut niistä herkkuja. Se halusi olla lähellä ja siksi astui vielä askeleen edemmäksi ja työnsi päänsä omistajansa kainaloon.
"Sä olet ihan sylikoira, tiesitkö?" Heidi huokaisi siirtyessään rapsutuksineen kaulan mustan harjan sekaan.

Cheri ravasi maneesissa häntä ylhäällä, pää yhtä korkealla. Se pysytteli suurella ympyrällä, koko ajan tasaisen lähellä ympyrän keskellä seisovaa ihmistä.
"Luulisi, että sulla olisi liina kädessä", katsomon reunaan nojaileva Lauri hymähti saaden hymyn Heidin huulille.
"Eipähän tarvitse miettiä, että se lähtisi kauaksi sitten joskus kun sillä lähtee maastoon ja päätyisi ojan pohjalle", nainen kommentoi saaden Laurilta huvittuneen tuhahduksen vastaukseksi.
"Meinasit kuitenkin joutua ojan pohjalle?" mies epäili.
"Väistämättä se on joskus edessä", Heidi virnisti ja pyysi nuorta hevosta vaihtamaan suuntaa. Oli käsittämätöntä miten oppinut se oli jo siihen ikään mennessä.

Ruokinta

Kuivaheinää: 1kg - 2kg - 1kg - 3kg
Mysli mix: ½l - 0 - ½l
Pellavarouhe: 1dl - 0 - 1dl
Melassileike: ½l - 0 - ½l
ADE-vitamiinilisä iltaisin
Suolaa: 1rkl - 0 - 1rkl
Pellava, melassi, vitamiinit ja suola turvotetaan mössöksi ennen ruokintaa, mysli annetaan ilman turvotusta.

Varustekaappi

Varustekaupat EQP, Oddpixel, Sokka Luxuries ja Kirke.