Kallan Leafrain

Kantakirjalausunto:
Komea ja hienossa kunnossa esitetty ratsuori. Pää hienopiirteinen ja kuiva, yleisilme tarkkaavainen ja eloisa. Kaula melko kuiva ja näyttävästi kaartuva, hyvä rintakehän ja rungon syvyys, korrekti ylälinja. Lautanen loiva ja häntä korkealle kiinnittynyt. Jalat kuivat ja lihaksikkaat, takajalat saisivat tulla vähän enemmän rungon alle. Etu- ja takajalat aavistuksen eri tasossa. Leimat kiitettävät.
Palkittu kaikkien aikojen korkeimmilla pisteillä KTK-I!

ARVO tilaisuus:
"Erittäin hyvä orileima ja onnistunut väritys. Kaunis pää. Hieman pysty lapa."
"Erityisen hyvässä kunnossa ja huoliteltuna esitetty hevonen. Urheilullinen, ryhdikäs yleisvaikutelma. Kuiva, hienopiirtinen pää ja sopivanmittainen kauniisti kaartuva kaula, korkea säkä. Jaloissa hyvin lihasta, rungon syvyys hyvä."

Heidi seurasi kentän aitaan nojaillen vikuroivan varsan touhuja. Jeramy talutti orivarsaansa tuhkanharmaissa ratsastushousuissaan ja yritti olla suuttumatta. Lefan ja Salsan jälkeläinen oli kuuma ja sillä oli todellisia keskittymisvaikeuksia. Kaikki se tietenkin kuului varsan ikään, eikä se vanhemmiten luultavasti jäisi ihan niin touhukkaaksi.

"Yritä väistättää sitä poispäin itsestäsi", Heidi neuvoi ja yritti olla virnuilematta, kun Lelle työnsi omistajaansa edellään valkealla kentällä. Kello läheni seitsemää, mutta onneksi kevät oli jo niin pitkällä, että aurinko ei ollut vielä edes laskenut.
"En ymmärrä varsoja. Miksi kukaan koskaan ostaa itselleen varsan?" Jeramy mutisi kiristyneiden huultensa välistä saaden tallin omistajattaren huokaisemaan syvään.
"Anna mä näytän", nainen totesi lopulta ja otti juoksutusliinan Jeramyn kädestä.
Leafrain oli hätähousu, eikä antautunut helpolla. Heidillä oli kuitenkin valtavan suuri kokemus taustallaan ja tuhottoman paljon kärsivällisyyttä. Brunette työsti vuotiasta orivarsaa liinan päässä, vaati paineen kanssa ja hellitti heti saadessaan reaktion punaruunikolta. Jeramy seisoi kädet puuskassa vähän matkan päässä kentän aidasta ja olisi potkinut pikkukiviä, jos niitä olisi ollut ja jos olisi ollut 10-vuotta nuorempi.

Lelle nykäisi liinasta säikähtäessään, mutta Heidi myötäsi sille vähän ja palautti orivarsan takaisin paikalleen. Naisen katse ei herpaantunut kohteestaan hetkeksikään, ehkä juuri siitä läsnäolosta johtuen Lelle alkoi rentoutua ja kuunnella liinan päässä seisovaa ihmistä pikkuhiljaa.

Leafrain on erilaisissa tilanteissa erilainen käsitellä. Kotona se usein kyllästyy rutiineihin ja keksii helposti itselleen mielekkäämpää tekemistä. Hoitotilanteessa se nyplää naruja, steppailee ja kiirehtii, ori ei malttaisi olla vain. Pysymällä kärsivällisenä ja jämäkkänä, Lelle käyttäytyy paremmin ja tuttujen ihmisten kanssa peeloilee melko vähän.
Ihmisvilinässä ja tilanteissa, jotka normaalisti pelottaisivat suurtakin hevosta, ruunikko on kuitenkin parhaimmillaan. Se nauttii elämästä, tutkii ympäristöään eikä pelkää juuri mitään. Orin kanssa voi huoletta kulkea ilmapallojen, lastenvaunujen tai vaikka kiljuvia lapsia täynnä olevan pomppulinnan ohitse löysin ohjin. Leafrain kuuntelee vieraassa paikassa käsittelijäänsä huomattavasti kotipihaa tarkemmin.

Käsittelevan ihmisen pitää olla ehdottoman rauhallinen, pitkähermoinen ja läsnäoleva. Mikäli vaikka juoksuttaessa selaillaan samalla puhelinta, tai keskustellaan kaverin kanssa, Lelle keskittyy itse juuri saman verran. Sen bravuurina on laittaa ihminen väistämään itseään, joskus hyvin huomaamattomasti ja toisinaan hyvinkin huomattavasti. Varsinkin talutuksessa tykkää työntää ihmistä lapansa kanssa tahtomaansa suuntaan ja samalla saattaa astella varpaille ja muuta mukavaa.
Jos kuitenkin käsittelijä keskittyy oriin täysillä, myös se mukautuu työskentytilaan ja muuttuu todella kuuliaiseksi hevoseksi.

Lastaustilanteet ovat Lellelle kaikken hankalimpia, sillä se ei tahtoisi kävellä yksin koppiin, mutta ei myöskään osaa kulkea rauhassa kaverin kanssa. Siinä suhteessa vaaditaan käsittelijältä pelisilmää ja kykyä osoittaa hevoselle tukensa. Lelle useimmiten haistelee lastaussiltaa ja haluaa tutkia tilanteen rauhassa. Jos sille antaa muutaman minuutin rauhan, se yleensä kävelee autoon ihmisen perässä lopulta täysin rauhallisena. Pakottamalla sitä ei sinne millään keinoin laiteta ja pahimmassa tapauksessa ori poistuu väkisin tilanteesta voimalla ja vauhdilla.

Ratsastaessa Lelle on vauhdikas ja herkästi tylsistyessään ryhtyy keksimään omaa tekemistä ratsastuksen ohella. Sileäntreenissä orin kanssa pitää huolehtia, että tarjoaa sille koko ajan aivojumppaa, silloin osaa keskittyä todella hyvin ja tekee ratsastuskokemuksesta mielyttävän. Mikäli Lellen huomio herpaantuu, se ryhtyy useimmiten viemään ratsastajaa joko kentän nurkkiin, tai vaihtoehtoisesti keskelle oman päänsä mukaisesti. Sen lisäksi ruunikko toisinaan turhautuu ja tällöin on kevyt etu- ja takapäästä.
Esteillä Lellen kanssa tylsistymisestä ei tule ongelmaa, paitsi jos joutuu odottelemaan pitkään omaa vuoroaan esimerkiksi valmennuksessa. Orin kanssa täytyy tehdä huolellista työtä esteiden välillä, tai innostuksesta johtunut pukkisarja saattaa sotkea esteelle lähestymisen täysin. Vaatii melkoista tasapainottelua antaa Lellen hypätä rauhassa, mutta silti pitää se tarpeeksi kuulolla, jottei se innostu liikaa. Se muuttuu kiskomisesta kovasuiseksi ja lopettaa täysin ratsastajansa kuuntelemisen. Pahimmassa tapauksessa voi pysähtyä kesken radan ja kieltäytyä liikkumasta eteenpäin, mikäli ratsastaja on ottanut liikaa ohjasta.

Lelle ei ole tarjolla jalostukseen.